Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2011

Ensimmäiset päivät kotona

Lauantaina haimme vihdoin Viirun (8 viikkoa) uuteen kotiinsa. Muut sisarukset olivat jo aikaisemmin samana päivänä lähteneet uusien perheidensä kanssa uusiin koteihinsa. Myös Viirun äiti ja yksi pentu olivat lähteneet kohti Helsinkiä, jossa Viirun Ansa-äiti asuu. Alunperin Ansa on kotoisin Tampereelta päin, joten Viiru pääsee siis ”takaisin juurilleen”.

Kolmen tunnin automatka Kristiinankaupungista Tampereelle taittui hyvin. Aluksi Viiru vähän itkeskeli eikä sen mielestä ollut lainkaan hauskaa vain istua tapittaa auton penkillä. Lopulta väsymys vei kuitenkin voiton ja Viiru simahti uuden emännän syliin. Puolen välin pissatustauko sujui hyvin ja Viiru pissasi heti kiltisti. Ensimmäinen ilta kotona meni uutta asuntoa tutkiessa. Matot saivat kyytiä, mutta pian pieni koiranpoikanen väsähti ja alkoi nukkua.

Heti seuraavana päivänä lähdimme katsomaan Karoa. Karo on Jannen perheen labradori-hirvikoira-sekoitus, joka on ehkä maailman kiltein koira. Kaikki meni todella hyvin ja Karo oli oikein ymmärtäväinen uutta pentua kohtaan. Kaksi kertaa Karo murahti merkiksi, että nyt riittää. Muuten Viiru saikin rauhassa roikkua Karon korvista ja purra Karoa milloin mihinkin. Myös seuraavana päivänä Viiru pääsi riehumaan Karon kanssa.

Pari päivää onkin mennyt ihan uuden kodin sääntöjä opiskellessa. Viirun mielestä mattojen, housun lahkeiden, sormien ynnä muun kielletyn pureskeleminen on hyvin hauskaa. Välillä se kiltisti tallustelee kenkien ohi, mutta seuraavassa hetkessä se pilke silmäkulmassa kaluaa niitä. Välillä se heti käskystä irrottaa, kun taas välillä ei ota käskyjä kuuleviin korviinsa. Edistystä on kuitenkin jo tapahtunut, sillä se ei aivan jokainen kerta pure kaikkea ja edes yhden kerran viidestä uskoo käskyä.

Olemme myös opetelleet peruskäskyjä makupalojen avulla. Viiru osaa lähes joka kerta istua ja mennä maahan. Paikalla olo onnistuu vaihtelevasti, mutta päivänkin ainaka tapahtuu hurjaa kehitystä. Myös hihnassa seuraamista on vähitellen alettu opetella. Se on vielä aika hakusessa, mutta välillä syntyy pieniä onnistumisia, joten eteen päin ollaan menossa.

Yöt menevät vaihtelevasti. Välillä Viiru jaksaa nukkua ja olla nätisti melkein koko yön, kun taas toisinaan se riekkuu ja yrittää hyppiä pöydille, syödä sängyn laitaa ja vinkua. Öisin emme ole käyneet pihalla, ja Viiru on aika hyvin oppinut yöllä tekemään tarpeensa paperille. Usein osa lirahtaa paperin ohi, mutta suunta on oikea.

Toissapäivänä Viiru keksi alkaa yöllä ulista, jos menen vessaan tai poistun huoneesta. Myös ulkoillessa se on alkanut osoittaa mieltään vinkumalla ja jupisemalla. Tänään olemmekin kunnolla alkaneet harjoitella leikkikehässä oloa ensin omistajan ollessa kotona ja sitten omistajan poistuessa asunnosta hetkeksi. Ulina on aikamoista. Seuraavana alkaa ehdottomasti opettelu yksinoloon.