Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2011

Perustottelevaisuutta

Nyt on omistajan ylioppilaskirjoitukset ja koulu ohi, joten blogiakin ehtii päivittää.

Viiru on kasvanut huimasti, painoa on pian 13kg ja korkeuttakin alkaa jo olla niin paljon, ettei pienempiin rakoihin ja tuolien alle meinaa enää mahtua. Onhan niihin kuitenkin silti ohimennen vaivihkaa yritettävä tunkeutua. Viiru oli kaksi viikkoa sitten ensimmäisen kerran rokotettavana, ja seuraava kerta onkin taas kahden viikon kuluttua. Rokotus meni hyvin, nappulaa syödessään Viiru ei edes huomannut pistosta. Pöydällä tarkasteltavana oleminen tuotti Viirulle hieman hankaluuksia, niin innoissaan se oli. Tarkastus onnistui kuitenkin ja eläinlääkäri kehui miten sopusuhtainen ja hoikka Viiru on. Myös uutta hihnaa ja pantaa ostaessa Mustista&Mirristä myyjä kehui, kuinka Viirulla on upeat reisilihakset. ;)

Viime viikot on mennyt perustottelevaisuuden opettelussa. Housun lahkeita Viiru ei enää pureskele, mattojakaan enää harvemmin. Viherkasvit ja tuolinjalat sen sijaan ovat yhä edelleen tuhottavien listalla. Viiru, kuten varmasti moni muukin pentu, luulee varmaankin toisinaan olevansa nimeltään EI.

Harjoittelemme päivittäin istumista, maahan menoa, tassujen antamista, luoksetuloa, seuraamista sekä paikallaan oloa. Parhaiten Viiru taitaa istumisen sekä tassujen antamisen. Se on oppinut antamaan ensin oikean tassun, ja pyytäessä ”toinen” se antaa vasemman. Ylävitostakin olemme kokeilleet, mutta sitä Viiru ei oikein vielä ymmärrä. Hihnassa Viiru osaa seurata jo melko hyvin. Virtaa tuntuu joskus olevan hieman liikaa, mutta alkuriekkumisten jälkeen se jo jaksaa keskittyä ja ottaa hyvin kontaktia. Myös Karon ollessa lenkillä mukana Viiru osaa hienosti lähes aina seurata. Ihmisten ja toisten koirien ohittaminen on edelleen hieman hankalaa, mutta edistystä on ehdottomasti tapahtunut paljon. Eniten harmaita hiuksia on aiheuttanut luoksetulo. Ahkerasta ehdollistamisesta huolimatta Viirua ei silloin tällöin voisi vähempää kiinnostaa irti ollessaan emännän läsnäolo. Usean toiston jälkeen se kuitenkin usein muistaa asian jujun ja tulee hyvin luokse. :) Toisinaan on silti päiviä – etenkin Karon ollessa myös irti mukana – kun molemmilta koirilta on jäänyt korvat kotiin, ja molemmat painavat pitkin ryteiköitä vailla huolen häivää.

Olemme harjoitelleet ”ei ota” ja ”saa ottaa” käskyjä myös ahkeraan. Viiru ei koskaan edes yritä napata lattialle vahingossa tai tahallaan pudotettua namia tai ruuan palasta, vaan katsoo ensin lupaa. Olen laittanut nameja Viirun eteen lattialle ja Viiru on käskystä välittömästi kääntänyt päänsä pois ja peruuttanut. Ruokaillessa Viiru istuu nätisti kupin eteen eikä aloita syömistä koskaan ennen ”saa ottaa”-käskyä. Yleensä tähän lisätään vielä muutama tassun antaminen tai maahan meno.

Sisälle Viiru pissaa enää harvoin, lähinnä Karon kanssa temmeltäessä pääsee yllättäen vahinkopissa. Usein se menee oven luokse ja itse pyytää ulos. Kakkaa Viiru ei ole kolmeen viikkoon tehnyt lattialle. Lumien sulaminen on alkanut aiheuttaa Viirulle päänvaivaa. Se etsii hädissään lumikasoja, joihin voisi tehdä tarpeensa. Tänään kävelin tarkoituksella pitkän aikaa sulaneella alueella, jossa oli ruohoa. Viiru ei kuitenkaan edes harkinnut kyykkäävänsä sinne. Mitenköhän mahtaa Viiru järkyttyä, kun kaikki lumet katoavat.

Onnellisin olen kuitenkin siitä, että Karo on alkanut suhtautua Viirun jo kuin koiraan. Se ei enää suostu kuin harvoin olemaan Viirun puruleluna vaan laittaa Viirua maahan ja ärähtää tarpeen tullen. Leikki on myös tasaväkistynyt, sillä Karo ottaa jo ronskisti Viirulta leluja pois sekä jahtaa Viirua. Muutama päivä sitten Viiru oli leikin temmellyksessä ilmeisesti puraissut Karoa leukaan, joten Karo on ollut pari päivää hieman kyllästyneen oloinen Viiruun eikä lähde niin helposti leikkiin. Ehkäpä se siitä helpottaa, kun turvotus laskee.

Seuraavan kerran palaan astialle kuvien kera. :)