Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2012

NOU1

En olisi ihan heti uskonut, että tämäkin päivä koittaa lähiaikoina (tai edes lähivuosina), vaan toisin kävi. Oltiin siis Viirun kanssa sunnuntaina Suomen Metsästysnoutajien järjestämissä noutajien taipumuskokeissa Sastamalassa ja läpi mentiin heti ensimmäisellä yrittämällä, eli plakkarissa on nyt NOU1!

Oltiin Jannen kanssa menossa muutenkin toimitsijoiksi lauantaina alo-luokan kokeeseen sekä sunnuntain taippareihin, mutta soittelin vielä perjantai-iltana hetken mielijohteesta sihteerille onko paikkoja vielä ja olihan siellä yksi peruutuspaikka jonka nappasin. Eerilän Jarmo on jo parin viikon ajan yrittänyt kaupitella meille treeneissä tuota paikkaa ja kannustanut meitä taippareihin, mutta olen kieltäytynyt koska Viiru ei mielestäni ole vielä sillä tasolla.

 

1. Sosiaalinen käyttäytyminen Käyttäytyy hyvin toisia koiria ja vieraita ihmisiä kohtaan.

2. Uimahalu Koira voisi mennä suoraviivaisemmin veteen. Ui kuitenkin hyvin ja tuo lokit rantaan.

3. Hakuinto Omaa riittävän hakuinnon. Hakuinto vaihtelee hieman suorituksen aikana.

4. Noutohalu Ottaa riistat oma-aloitteisesti.

5. Nouto-ote Hieman pinnalliset otteet.

6. Palauttaminen Nopeat palautukset. Luovutukset voisivat olla paremmat.

7. Reagointi laukaukseen Tarkkaavainen.

8. Itseluottamus ja aloitekyky Selvittää jäljen helposti.

9. Yhteistyö Enimmäkseen hyvä, koira voisi totella paremmin.

10. Yleisvaikutelma Hieman epävarmasti toiminut koira, joka parantaa suorituksia testin edetessä. Selvittää testin hyväksytysti.

Tuomari Jouni Vimpeli, Sastamala 27.5.2012

 

 

Viiru ei työskennellyt läheskään niin hyvin kuin se on joskus treeneissä toiminut, mutta onneksi tämäkin riitti. Mukava tietää, että vaikka koira toimii mielestäni melko huonosti, ei se kuitenkaan ihan toivotonta ole, eli jonkinlaista potentiaalia silti on. :) Uimaan se ei hypännyt heti, vaikka yleensä se tekee niin. Tämä varmaan johtuu oudosta lettorannasta ja tietysti uusista ihmisistä.

Hakuruudussa Viiru haki ensimmäisenä motivointivariksen ja toi sen parin metrin päähän minusta, tiputti siihen ja lähti uudelleen hakuun ?! Ei se ennen sentään tuollaista ole tehnyt. Tämä kuitenkin hyväksyttiin, sillä palautus ei tarvitse tulla käteen vaan saa jäädä useammankin metrin päähän. Muut palautukset olivat omasta mielestänikin hyviä ja nopeita, suoraan käteen. Pari kertaa Viiru lähti kiertelemään vesityöpaikan rantaan, joka oli selän takana ihan muutamien metrien päässä ja taisi sieltä jotain joutsenen paskaakin käydä natustamassa.. Sain sen kuitenkin takaisin töihin suht mutkattomasti ja ilman järkyttävää karjumista. Välillä Viirun hakeminen meinasi mennä ruudun etureunassa pyörimiseksi. Toi koira kuitenkin toisen kreppivariksista, joten kävi se myös kauempana. Viirun piti hakea ruudusta motivointiheiton lisäksi kolme vaakkua. Kokeemme jälkeen toimitsijana ollut Pirkan Nuuskulainen sanoi, että huomasi epäjohdonmukaisuutta etsintään lähetyksessä. Välillä näytin kädellä liian alas, jolloin koira lähti etsimään vain lähialueelta. Kun taas näytin kädellä tarpeeksi ylös, lähti koirakin kauemmas. Ei se tyhmä eläin ole, sillä en tarkoituksella ole koskaan tällaista opettanut!

 

Aamupäivän ryhmässä oli kahdeksan koiraa ja me startattiin neljänsinä. Heti aamupäivän koirien suoritettua vesityö ja hakuruutu, lähdettiin vähän matkan päähän vetämään jäljet sinne asti selvinneille koirille. Viiru lähti heti jäljelle nenä maassa ja selvitti jäljen tosi helposti ja hienosti! Pupukin tuli takaisin suoraan jälkeä pitkin käteen. Tätä vähän jännitin, sillä ei olla koskaan saatu täysin onnistunutta suoritusta kanijäljellä..

Suorituksen jälkeen tuomari vielä kysyi haluanko pöytäkirjan ulkopuolisen kommentin ja totesin että mikäjottei. Hän hieman kritisoi, että koira saattaa olla vähän kovassa kurissa ja oli huolissaan, ettei se vain latista työintoa. Viiru oli jäljelläkin ensimmäiset 10m ollut hieman epävarma, mutta kun pääsi tarpeeksi kauas minusta ja näköyhteys koiraan katosi, hoitui homma kuin vettä vain. Hän kuitekin kehui, että koira otti niin hakuruudussa kuin jäljelläkin riistan vauhdista suuhun eikä miettinyt yhtään. Ja hieman saatiin anteeksi, koska koira on niin nuori. :)

 

Vähän olen nyt pallo hukassa. Tämä kesä oli tarkoitus treenata taippareihin ja syksyllä startata. Nyt täytyykin kesä reenata alo-luokkaan ja katsella miten käy. Useakin ihminen on tullut toteamaan, että koiralla taitaa olla joku uhmaikä meneillään. Tämänpä takia starttaaminen syksyllä taitaa olla viisainta jättää väliin ja tosiaan antaa korvien välin vähän tasoittua kevääseen asti. Hah, nyt mulla onkin yhtäkkiä käsissäni alo-koira. ;)

Vesimarkkeeraukset lokilla ja hakuruutu variksilla

Oltiin eilen Jarmon taipparitreeneissä kuokkimassa, sillä ryhmässä olisi ollut muuten vain kolme koirakkoa. Treenien alkuun saatiin suut makeiksi, kun Jarmo ja Päivi tarjosivat pullakahvit ja -teet sen kunniaksi, että Vilma läpäisi viime torstaina Hauholla taipparit! :)

Treeneissä aiheena oli vesityö taipparikaavalla, eli ensin rannasta heitetyn lokin haku ja tämän jälkeen veneestä heitetyn. Viiru ei ole koskaan ennen ottanut lokkia suuhun eikä hakenut vedestä riistaa, mutta kuin vettä vain se haki molemmilla kerroilla lokit rantaan. Käteen asti se ei niitä tuonut, vaan tiputti rannalle, mutta enempää en vaatinutkaan. Pääasia tässä vaiheessa että lintu tarttui vedestä mukaan ilman ihmettelyä ja tuli kuivalle maalle, palautusta voidaan alkaa hioa sitten myöhemmin. Toisessa lähetyksessä tein itse sen virheen, että koira oli vinossa perusasennossa rintamasuunta hieman vinoon, joten se lähti hakuunkin ensin väärään suuntaan. Sain koiran kuitenkin uudelleen sivulle (ilman vartin huuteluita ja metsästystä!), tällä kertaa suoraan, ja näytin lokin putoamispaikan ja lähetin hakuun. Nyt Viiru lähti suoraan oikeaan paikkaan. Täytyy siis itse olla tarkkana että koira on suorassa, ei riitä että nenä osoittaa oikeaan suuntaan. Tiistaina daminoudoissa Viiru vähän kummasteli venettä ja lähti palauttamaan veneestä heitettyä damia veneeseen, mutta tällä kertaa koira ei veneestä enää välittänyt. Jäi oikein hyvä mieli tästä vesitreenistä! :)

Tein maalla myös pienen hakuruudun kolmella variksella ja hajustin maata noin metrin alueelta riistan lähellä. En ole hakuruutuakaan tehnyt koskaan kuin dameilla, mutta se ei näyttänyt koiraa haittaavan. Jokainen varis palautui nätisti käteen eikä koira lähtenyt höntyilemään mitään. Toisessa palautuksessa meinasi lähteä, mutta lelua vilauttamalla ja vingauttamalla koira tuli hienosti luokse. Ai että, kyllä oli hienoa lähteä kerrankin reeneistä rinta rottingilla täysin onnistuneen suorituksen jälkeen, JES!

Labbiskerhon NOU/NOME-leiri

Vietimme Viirun kanssa mukavan viikonlopun pe-su (18.-20.5.2012) Labbiskerhon NOU/NOME-leirillä Lautsialla. Huonekavereina meillä oli tutut Anna ja Nelly-koira. Kouluttajana meidän ”koirakorjaamo”-ryhmässä oli Tikkasen Maarit, joka ainakin meille oli oikein hyvä kouluttaja ja sain hänen opeistaan paljon irti! :) Hän on myös Pirkan Nuuskulainen, ja sovimme että voin joskus mennä katselemaan hänen treenaamistaan ja voidaan myös treenata yhdessä. Myös koulutusryhmä oli mahtava. Kiitos kaikille kivasta leiristä.

 

PÄIVÄ I/III

Ohjaajien esittely ja ryhmiin siirtyminen. Meidän ryhmässä on Viirun ja minun lisäksi 4 koirakkoa, joista kaksi oli tuttuja Pirkan Nuuskuista (mm. kimppatreenit ja taipparikurssi). Aamupäivän koulutus oli lähinnä koirien malttiharjoitusta sekä ohjaajaan tutustumista. Myös ohjaaja halusi nähdä millaisia koiria on ja mitkä niiden ongelmat on. Meillä on paljon ongelmia.. Ensinnäkin Viiru tykkää tehdä töitä, mutta se ei halua tehdä töitä minulle. Se karkailee ja korvat katoavat kokonaan, ei auta pillitys eikä huutelut. Komentamalla ja ärjymällä koiran saa vielä enemmän kierroksille. Pitää ”lässyttää”. Koiraa tuntuu kiinnostavan sillä hetkellä kaikki muu paitsi kutsuva ohjaaja. Koira keksii myös helposti itse tekemistä ja treeneissä tekee kuten haluaa. On myös erittäin häiriöherkkä ja malttamaton. Viiru keksii erilaisia sijaistoimintoja, kun ei jaksa esimerkiksi malttiharjoituksessa vain istua. Se kuopii maata, syö keppejä, kitisee, vinkuu, steppaa..

Koiraa pitää komentaa, jos se tekee jotakin sijaistoimintoa. Itse asiassa sijaistoimintoon asti ei pitäisi antaa tilanteen joutua, vaan lukea koiraa pienistä merkeistä (korvat, häntä, pään pyöriminen..) milloin se aikoo alkaa säheltää jotain muuta kuin istua, ja siis silloin jo vahvistaa ”istu”-käskyä tai kieltää. Koiran tulisi istua ohjaajan sivulla tasan niin kauan kunnes ohjaaja toisin käskee. Eli koiran ei tulisi ilman erillistä esim. seuraa-käskyä (meillä nomessa ”yhessä”) lähteä liikkeelle, vaikka ohjaaja lähtisikin, sillä ohjaajan toiminta ei aina tarkoita myös koiran toimintaa.

Harjoittelimme koirakko kerrallaan (muut n. 50m päässä) hihnassa nome-seuraamista. Meillä siis käskynä on ”yhessä”. Koira otetaan sivulle aina ennen liikkeen tai minkään asian tekemistä. Koiralla pitää olla jonkinlainen kontakti ennen kuin liikettä aletaan tehdä. Käskyä toistetaan alkuvaiheessa monta kertaa lyhyen seuruupätkän aikana, jotta koira ymmärtää asian. Mikäli koira edistää, nyppäistään hihnasta (mahd. ohut noutajahihna, joka ylhäällä niskassa) ja sanotaan käskyä. Liike päättyy sivulle, eli koira ei saa lähteä höntyilemään seuraamisen jälkeen. Nomessa ei suositella käytettäväksi makupaloja, sillä koira saattaa alkaa sylkeä dameja suustaan makupalojen toivossa. Parempi olisi esimerkiksi rauhallinen silitys päästä tai leuasta.

Iltapäivän koulutuksessa jatkettiin maltilla ja nome-seuraamisella. Koirien piti seinän takana odotella pitkä aika omaa vuoroaan. Sivulla ei pitänyt koko ajan istua, mutta sijaistoimintoja ei saanut tehdä. Viiru oli yllättävän rauhallisesti, vaikka välillä yrittikin järsiä keppejä yms.

Seuraamista tehtiin ensin hihnassa toistaen lyhyellä edestakaisella matkalla käskyä. Ilman hihnaa Viiru lähti ensimmäisellä kerralla heti karkuun, sillä vähän matkan päässä oli toinen ryhmä treenaamassa. Lähdin hakemaan koiraa, mutta se tuli puolessa välissä itse takaisin. Koiralle ei saa tässä tilanteessa antaa namia palkaksi, vaan pelkästään kehua. Koitin seuruuta uudelleen ilman hihnaa namien avulla. Toiseen suuntaan Viiru seurasi hienosti, mutta kääntyessä se lähti taas omille teilleen. Ohjaajan mukaan koira on hyvin tietoinen siitä, onko sillä hihna vai ei, ja tilaisuuden tullen, kun hihna ei tunnu kaulassa, se lähtee livohkaan. Otin koiran ensin löysään taippariotteeseen ja seuruutin näin pienen matkan ok. Sitten pudotin lähtiessä liikkeelle hihnan itseni puoleisen pään maahan ja hihna osui koiraan vain ulkopuolelta, ok. Lopuksi hihna pudotettiin ennen liikkeelle lähtöä ja koko hihna kerittiin seuraamisen aikana käteen. Tämä toimi ihan ok, kun toisessa kädessä oli nameja. Jokainen treeni kuulemma kannattaa aloittaa tällaisella hallintaharjoituksella.

Viiru on ollut huoneessa ruokailujen ajan häkissä yksin, ja pari kertaa olen käynyt tarkoituksella kävelemässä ja jättänyt koiran häkkiin. Aikamoista mekkalaa ja elämöintiä se pitää, kun muista huoneista kuuluu koirien piippaamista ja haukuntaa, ja ihmisiä kävelee käytävällä. Tuntuu ettei Viiru oikein saa rauhoituttua kunnolla. Välillä se kuitenkin nukkuu, kun olen huoneessa ja muualta ei kuulu kovaa menoa.

 

 

PÄIVÄ II/III

Aamulla hallintatreeniä ja paljon odottelua. Koirakko kerrallaan tehtiin seuraamista hihnassa ja vähän ilman hihnaa, luoksetuloa, paikalla pysymistä kun kouluttaja heitti damin sekä pari helppoa ja lyhyttä markkeerausta. Viiru meni ihan hyvin, vaikka ei palauttanut dameja suoraan vaan teki pienen lenkin. Ei kuitenkaan lähtenyt kovin kauas tai rakennuksen takana olevien koirien luokse. Se myös oli sivulla paljon paremmin ja osasin itsekin tarkkailla ja vaatia siltä sitä ihan erilailla. Jotain yön aikana tapahtui Viirun ja minun päässä! Odotellessa tein nome-seuraamista, sivulle tuloa ja paikalla istumista, kun itse olin parin metrin päässä ja näytin kädellä ”suuntaa”. Jouduttiin vaihtamaan paikkaa, kun jotakin rakennusta tultiin korjaamaan ja haahuiltiin hetken aikaa ympäri aluetta etsimässä paikkaa. Tästä Viiru vähän hermostui ja alkoi tempoa ja kiskoa. Loppuaika oltiin parkkipaikalla ja tehtiin koirakkojen ohi pujottelua. Viiru tuli hienosti kun toistin yhessä-sanaa, eikä vetänyt tai tarvinnut namia. Tuli koko treenien ajan tosi hienosti sivulle, tosin ei vieläkään ihan täydellisesti, mutta on hokannut idean. Olen hylännyt takaa kiertämisen ja kiepsautan Viirun edestä sivulle, jolloin se jostain syystä tajuaa jutun paremmin.

Kyselin ohjaajalta myös linjasta (eteen), taakselähetyksestä (eteen) ja suuntien opettamisesta. Taakselähetys kannattaa aloittaa niin, että vie koiran kanssa damin vähän matkan päähän, kävelee itse takaisin ja istuttaa koiran selin damiin ja vastapäätä itseen. Ensin ollaan ihan lähellä koiraa ja pikku hiljaa lisätään matkaa. Käsky on sama ”eteen”, koska sen ideana on lähettää koira suoraan kauas itsestä poispäin. Lähetys näytetään nostamalla/kiskaisemalla käsi ylös nopeasti. Suunnat kannattaa opettaa mieluummin käskyllä ”mene” kuin vasen tai oikea, koska paniikissa suunnat voivat mennä sekaisin. Kannattaa aloittaa yhdellä damilla niin että koira näkee kun se viedään sivulle. Näytetään kädellä ja koko kropalla haluttu suunta ja sanotaan mene/suunta. Vasta kun on varma että koira tajuaa suunnat eikä vaihda, voi laittaa molempiin suuntiin damit. Ennen tätä ohjausta pitää koiran osata pysäytys/istu-pillitys, eli pitkä piiiiiip. Pitkä on parempi kuin lyhyt, sillä koira kuulee sen paremmin jos on kaukana.

Iltapäivän treeneissä mentiin torstain taipparimaastoon ja tehtiin koirakko kerrallaan hakuruutua. Ennen Viirun vuoroa tein luoksetuloja, paikalla oloa kun heitin palloa sekä pari helppoa noutoa. Vieressä oli järvi, joten käytin sen uimassa ja haetutin pari keppiä. Sain Viirun palauttamaan kepin ennen ravistelua ensimmäisen kerran! Yleensä se tuo esineen rantaan, ravistaa ja tuo damin sitten vasta käteen.

Viirun ruudusta tehtiin hieman taippariruutua pienempi. Se lähti heti motivointidamille ja otti sen suuhunsa, mutta lähti vaihtamaan. Vähän aikaa se haahuili pitkin poikin eikä tullut kutsusta, joten kävin hakemassa sen ja lähetin uudelleen hieman eri kohdasta. Ruutuun meni kaksi ihmistä ärjymään jos koira vaihtaa dameja, ja se auttoikin hyvin ja paransi myös palautuksia. Viiru palautti hyvin käteen asti ja lähti hyvin uudelleen hakuun. Maasto oli ylämäkeä ja Viiru käytti hyvin nenäänsä ja teki oikeasti hakua. Dameilla hajustettiin pari metriä ennen jättöpaikkaa maastoa, jotta koira käyttäisi nenäänsä, ja se toimi.

Mikäli koira ei käskystä tule luokse, niin se pitää hakea tai vaihtoehtoisesti kutsua useampaan kertaan vaikka 5min jos koira sitten tulee. Itse haen mieluummin koiran, ettei pilli koe inflaatiota. Koiran hakemisen yhteydessä sille saa vähän ärähtää ja vaikka ottaa korvasta kiinni.

Viirulle näytettiin myös varista (3 päivää sulana ollutta..), mutta se ei ottanut lintua suuhun vaikka sillä houkuteltiin. En kyllä yhtään ihmettele ettei ottanut. Edellisviikon taipparitreeneissä se kuitenkin otti variksen suuhun ja toi käteen asti lyhyestä noudosta. Kanin Viiru otti hienosti suuhun ja kantoi sitä sekä palautti käteen.

Treenien ja ruoan jälkeen käytiin Viirun ja parin muun koiran kanssa rannassa tunnin ulkoilu ja koirat uivat sekä juoksivat energiaa pois. Vieläkin Viiru vähän empii oudosta rannasta veteen menoa, mutta lopulta menee kuitenkin.

 

PÄIVÄ III/III

Viimeinen leiripäivä, jolloin oli vain aamupäivän koulutus. Meillä oli vuorossa sekä vesi- että maamarkkeerauksia. Jo parin päivän aikana olen huomannut, miten eri lailla koira keskittyy kun sen vaatii odotusvuorossakin istuvan nätisti ja ottavan kontaktia eikä vain kaivavan maata tms. Meillä meni vesinoudot tosi hyvin! :) Ranta oli tosi helppo hiekkarantatyyppinen, mutta vieressä oli hieman kalliotakin josta koiran piti mennä veteen. Ensin kouluttaja heitti melko lyhyen taipparinoutoa vastaavan heiton ja koiran sai lähettää hakemaan kun dami putosi veteen. Minulla oli pallo mukana ja näytin sitä Viirulle, että saisin sen tulemaan suoraan luokse ja tuomaan damin käteen ennen ravistusta. Viirun kanssa on ollut sitä ongelmaa, että se tuo damin rantaan, ravistaa ja tuo sitten vasta käteen. Sain hyviä vinkkejä, ettei kannata yhtään nojautua eteenpäin vaan ronskisti nojata taaksepäin, heilutella palloa tms. ja vaikka houkutella koiraa hyppäämään rinnuksille damin kanssa. Koiran voi myös opettaa ravistamaan käskystä sanomalla ”ravista” useita kertoja kun koira ravistaa. Seuraavaksi tehtiin pidempi markkeeraus laiturin päästä, tosin ei aivan yhtä pitkä kuin taippareissa veneestä heitetty. Viiru toi senkin hienosti käteen, kun noudatin kouluttajan ohjeita. Lopuksi tehtiin lyhyt markkeeraus kivikosta/kalliolta. Viiru hetken aikaa arpoi ja haroi etutassuillaan vettä, mutta meni kuitenkin lopulta loikalla veteen. Kouluttaja antoi myös vinkin, että mikäli koira lähtee väärään kohtaan palauttamaan, voi aluksi lähteä kävelemään toiseen suuntaan ja esimerkiksi heilutella palloa.

Jokainen koirakko teki vuorotellen vesinoudot toisten odotellessa ”piilossa” ja sitten oli maamarkkeerausten vuoro. Kouluttaja heitti damin hieman peitteiseen alustaan, jotta koira käyttäisi myös nenäänsä. Viiru käytti nenäänsä hyvin ja vaikka lähti damin otettuaan suuhunsa hieman poispäin, tuli se palauttamaan kun lähdin toiseen suuntaan pomppimaan ja elämöimään. Sekä kouluttajan että omasta mielestäni tämä oli todella hyvä suoritus Viirulta, joten emme tehneet enempää.

Ensimmäinen MEJÄ-treeni

Tehtiin toissapäivänä erään Nuuskulaisen kanssa Siivikkalan metsään koirille verijäljet ja käytiin eilen ajamassa ne. Viirulle tämä oli ensimmäinen laatuaan. Viirun jälki oli todella lyhyt, kaukana (avo)koejäljestä. Alkumakauksesta suoraa oli vajaa 100m, jonka jälkeen oli makaus ja suora kulma oikealle, josta matkaa kaadolle oli toiset vajaa 100m. Ikää jäljellä oli n. 24h. Hyvin simppeliä siis.

 

Viiru sai ilmasta hajun jo ennen alkumakaukselle pääsyä. Se oli aivan täpinöissään ja haisteli alkumakausta pitkään. En antanut liinan olla kovin pitkänä enkä päästänyt koiraa tolkuttoman kauas haahuilemaan, vaan lajin luonteen vastaisesti hieman ohjailin sitä, jotta se saisi ideasta kiinni. Hyvin se osan matkasta kulkikin jäljellä nenä maassa, mutta välillä joku muu haisi nenään vielä paremmalle. Pienellä ohjauksella koiran sai kuitenkin jäljelle takaisin. Sade oli varmaan yön ja aamupäivän aikana levittänyt hajua laajemmalle aluaeelle tai jäljen yli kävellyt jotain muita elikoita.

Kulmamakauksen Viiru merkkasi hienosti haistelemalla sitä pitkään ja lähti hienosti suoraan jälkeä pitkin jatkamaan. Välillä se meinasi taas poiketa jäljeltä, mutta pienellä ohjauksella se eteni hyvin määränpäähän. Ensin se tosin kirmasi kaadon (peuran sorkka) yli ( :D ), mutta huomasi pian erheensä ja oli oikein polleana saaliistaan. :) Pienellä härnäämisellä ja leikillä Viirun sai kantamaan saaliinsa autolle.  Hienosti meni omasta mielestäni ensimmäiseksi kerraksi, ja toivotaan että koira edes vähän hoksasi jutun jujun. Taidan tehdä seuraavasta jäljestä ihan suoran, n. 200-300m pitkän ja mahdollisimman helpon.