Soutaa, huopaa..

Ollaan Viirun kanssa enemmän ja vähemmän yritetty treenata nomen alokasluokassa vaadittavia liikkeitä, mutta koiran työmotivaatio näyttää laskeneen kuin lehmän häntä. Itse arvelen, että koira aloittelee lähiaikoina juoksujaan, koska on jotenkin taas ihan pää pilvissä. Koirapuistossakin ollessa Viiru vain kulkee pitkin pusikoita tai järsii yksikseen keppejä eivätkä kaverit jaksa paria minuuttia kauempaa kiinnostaa, mikä nyt varsinaisesti ei ole ihan sen tapaista.

Projektina meillä on ollut linjan harjoittelu. Maalla motivoituna toimii jo ihan ok lyhyillä matkoilla, mutta veteen ei olla vielä saatu hommaa siirrettyä. Muutama päivä takaperin olin Teemun ja Erican kanssa treenaamassa ja sain taas yhden uuden vinkin linjan harjoitteluun vedessä. Kun saan Viirun lähetettyä veteen, heitetään sille jonkin ajan päästä palkkioksi dami suoraan eteen linjalle. Aluksi oli vaikea saada koira lähtemään etenemään veteen, mutta muutaman toiston jälkeen se luottikin jo että kyllä se dami kohta lentää. Pitää vain muistaa, ettei opeta koiralle ns. omistajan heittokäden rajoja, sillä pian käy niin ettei koira etene tiettyä matkaa pidemmälle. Tällä harjoituksella nyt ei varsinaisesti voi linjalla etenemistä harjoitella, mutta jos saisi jutun jujun aukaistua koiralle.

Kun linja alkaa olla suht varma – ei vielä hetkeen – alamme opetella suuntia. Ennen sitä pitää kuitenkin opettaa pysäyttäminen pillillä. Olen yrittänyt harjoitella ns. huomiopillitystä, eli kun koira katsoo kun vihellän piiiip, lentää nami tai lelu. Mutta työskennellessä koiraan ei saa mitään kontaktia, joten täytyy ottaa toisenlaiset keinot käyttöön tai vain tahkota asiaa lisää, sillä ei olla sitä mitenkään ylenmäärin harjoiteltukaan. Saatiin myös kokeilun arvoinen vinkki, joka voisi noutajalla toimia. Kun luoksetulossa tekee pysäytystä, vihelletään lyhyt pii, ammutaan laukaus ja vihelletään loppuun iiip (eli piii-laukaus-iiip). Kuulemma lähes taakuvarmasti toimii. ;) Täytyy löytää vain pöpelikkö jossa kehtaa ampua ja ostaa vaikka kevyt starttipistooli.

Kuitenkin ylivoimaisesti tärkeimmäksi asiaksi nousee nyt ja tästä hamaan tulevaisuuteen vapaana vierellä kulkeminen. Tässä asiassa me ollaan tasolla -1. Suht häiriöttömässä ympäristössä toimii ok, eli lähellä ei ole muita koiria tai ihmisiä. Toisaalta tässäkään asiassa en koiraan täysin luota, sillä ei tarvita kuin muutos kuun asennossa ja koira on jo kaukana. Kun kuvioon liitetään muita koiria, lähtee paketti aika huolella lapasesta. Kokeeseen meillä ei ole mitään asiaa ennen kuin voin olla varma, että koira pysyy käsissä. Toisin kuin taippareihin, nomeen en lähde vain katsomaan josko koiralla olisi tänään hyvä päivä. Uskokaa pois, ei sillä ole. Kokeeseen mennessäni haluan luottaa koiraan, en halua mennä nolaamaan itseäni, koiraa enkä varsinkaan halua antaa koiralle extratilaisuuksia hölmöillä.

Olen yrittänyt haalia Pirkan Nuuskulaisista arki-iltojen kimppatreeniporukkaa ja perustin FB:iin ryhmän Tampereen  seudun nometreenaajat. Muutamat treenit ollaankin jo pidetty ja toivottavasti porukkaa riittää seuraaviinkin treeneihin. :) Kiva saada mukaan eri tasoista porukkaa, niin konkarit voivat neuvoa keltanokkia ja aloittelevat taas toimia esim. häiriönä. Tai jos ei muuta, niin tulee ainakin lähdettyä treenaamaan. Ensimmäisissä treeneissä Viiru lähti aika lahjakkaasti lapasesta ja sain todella hävetä silmät päästäni..

Ollaan treenattu pari kertaa myös tokoa Jennin ja tolleri Valan kanssa. Tai lähinnä me ollaan Viirun kanssa oltu katsomassa esimerkkiä ja tekemässä jotakin pientä. Jos sitä saisi syksyn ja talven mittaan otettua itseään niskasta kiinni ja viimeisteltyä ne alo-liikkeet. Ehkä ensi kesänä sitten uskaltaisi startata. Tämä kesä kuitenkin omistetaan nomelle – ja ehkä vähän hallittavuudellekin…

Ruohikossa

Fysioterapeutilla + koepalan tulokset

Oltiin eilen Viirun kanssa fysioterapeutilla Hakametsän eläinlääkäriasemalla. Ajattelin ihan varmuuden vuoksi käydä tarkastuttamassa, ettei koirassa ole pahoja jumeja tms. kun ollaan nyt treenattu aika paljon. Kolottaahan itseäkin milloin mistäkin, vaan eipä sitä tule fysioon mentyä. Mutta mitäs sitä ei koiransa puolesta tekisi. ;)

Meillä oli tunnin aika, jossa Viiru hierottiin/käytiin läpi ja fysioterapeutti näytti muutamia venytysliikkeitä joita voin itsekin tehdä sekä muutaman paikan mitä voisi hieroa. Ennen tätä käytiin pihassa kävelemässä ja juoksemassa muutama pätkä, jotta nähtiin Viirun liikkeet. Sillä on hieman ahtaat takaliikkeet, muutan ok. Viirulla oli sekä etu- että takajaloista takareidet hieman kireät, joten sain ohjeeksi venytellä niitä. Kuulemma ne eivät missään mimessä ole pahasti jumissa, melkeinpä kaikilla koirilla on joku paikka vähän kireä. Takareisien pieni kireys saattaa olla ainakin osasyynä takaliikkeiden pieneen ahtauteen, joten venyttely saattaa myös laajentaa liikkeitä. Myös selkä hännän läheltä oli vähän kireä, joten myös sen venyttelemisen sain kotiläksyksi. Reisilihaksien venyttely tapahtuu yksinkertaisesti venyttämällä jalkaa taakse, keskelle ”suppuun” ja eteen, ja pitämällä venytyksessa muutaman sekunnin sekä toistamalla tämän useita kertoja. Selän venytys onnistuu makupalalla viemällä namia häntään päin, jolloin koira menee kaarelle. Venytettävästä kohdasta riippuu, kuinka alhaalla namia pitää yms. Yleisesti Viiru oli fyssarin mielestä oikein hyvässä kunnossa.

Suunnattiin suoraan Hakametsästä Pirkkalaan haulikkoradalle muutamien muiden Nuuskulaisten kanssa. Koirat saivat hetken aikaa kuunnella yleistä pauketta ja sen jälkeen Jarmo ampui parikymmentä laukausta. Ensin koirat olivat vähän kauempana, sitten melkein Jarmon takana. Viiru käyttäytyi oikein mallikkaasti ja istui sivulla nätisti koko ajan. Sitä ei paukuttelut häirinneet.

Viime viikolla tuli myös koepalan tulokset. Tulokset, joista ei nyt hullua hurskaammaksi tullut. Silmän tilanne jää toistaiseksi auki, sillä ei voida sanoa onko kyseessä hyvän- vai pahanlaatuinen kasvain. Pahanlaatuisesta kasvaimesta ei löydy merkkejä eikä koepalassa ole syöpäsoluja, mutta 100%-varmuudella ei voida kuitenkaan sanoa onko kasvain varmasti hyvänlaatuinen. Nyt katsotaan kolme kuukautta eteenpäin, eli syksyyn, ja otetaan uusi koepala. Mikäli kasvain kasvaa huomattavasti ennen sitä tai valkuainen alkaa verestää, niin menemme ennen syksyä vastaanotolle. Jos silmään ilmestyy huomattavasti verisuonia, saattaa se kertoa pahanlaatuisesta kasvaimesta, sillä kasvain lähettää veren kautta etäpesäkkeitä. Mikäli varmistuu, että kasvain on hyvänlaatuinen, ei sille välttämättä tarvitse tehdä mitään. Mikäli se kuitenkin kasvaa paljon ja ns. vie tilaa silmästä, voi sitä koittaa pienentää. Kuitenkaan koko kasvainta ei saada poistettua, sillä se on useamman kudoksen alueella. Mikäli patti kasvaa paljon, saattaa se esimerkiksi siirtää linssiä, mikä taas saattaa haitata näkökykyä. Mahdollisesti kasvaimen ollessa hyvälaatuinen ja se kasvaa paljon, saatetaan silmä silti joutua poistamaan, sen näkee kun tilanne etenee – jos etenee. Hyvä kuitenkin, että tällä hetkellä viitteitä syövästä ei ole. :)