Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2012

Kasvattajan merkitys

On näiden kaikkien koulutuksellisten ja terveydellisten ongelmien keskellä tullut pohdittua, miten tärkeää oikeanlainen kasvattaja onkaan koiran valinnassa ja sitä myöten koko elämässä. En ole koskaan lukuisista yhteydenottoyrityksistäni huolimatta saanut minkäänlaista apua kasvattajalta. En ole myöskään saanut mitään vastausta, kun olen onnellisena kertonut koiran lonkka- ja kyynärkuvista ja NOU1-tuloksesta, tai vähemmän onnellisena koiran silmäkasvaimesta. Ei mitään, ei koskaan.

Olen sitä mieltä, että suurimmaksi osaksi omien puutteellisten taitojeni vuoksi Viirun koulutus on mennyt niin pieleen kuin se nyt on mennyt, tuloksia voi jokainen blogista lukea. Haisevan pieni osuus näistä ongelmista on koiran syytä edes välillisesti. Kyllähän kirjoja lukemalla jotakin oppii, mutta itselleni tieto on ainakin jäänyt melko pintapuoleiseksi raapaisuksi ilman konkreettista kokemusta asiasta. Jälkiviisaana on helppo saivarrella, mutta olisi ollut ensiarvoisen tärkeää valita kasvattaja, joka tuo edes jollakin tavalla esille oman koulutuksellisen näkemyksensä ja on valmis auttamaan. Myöhemmin, oman koulutustavan kehittyessä, onkin helpompi valita kasvattaja, joka käyttää pitkälti samoja menetelmiä. Ja silloinhan jo omat taidot ja tiedotkin ovat riittävät kouluttamaan koira ilman kasvattajan vahvaa apua.

Koiraharrastuksen myötä olen tutustunut lukuisiin noutajiien ja näiden omistajiin. Olen kuunnellut surkeana, kun treenikaverini osallistuvat kasvattajien järjestämille pentutreffeihin, viikonloppukoulutuksiin tai yhteistreeneihin. He ovat tiiviissä yhteydessä koiransa sisaruksiin ja käyvät porukalla kokeissa ja treenaamassa. He voivat kysyä kasvattajalta rajattomasti mitä vain, ja kasvattaja on vain iloinen saadessaan auttaa ja kuulla miten kasvateilla menee. Kurjaa, tässä asiassa tuntuu että ollaan jääty paljosta paitsi. Kyllähän tuollainen toiminta luo yhteisöllisyyttä. En kaipaa pelkästään apua, vaan juurikin yhteisöllisyyttä; sitä että omistamme saman pentueen koiria ja jaamme kokemuksia niistä.

Tietysti on oma lukunsa, jos kasvattajalla ei ihan oikeasti ole mitään sanomista koulutukseen tai muuhunkaan, eli hänellä ei yksinkertaisesti ole tietotaitoa auttaa kyseisessä asiassa. On kai helpompi olla vastaamatta kuin vastata ettei tiedä. Tästä onkin helppo siirtyä siihen kysymykseen, miten järkevää on peräti tehtailla koiria.

Vihdoin H !

Jihuu, eilen vihdoin ja viimein Viiru sai sen kauan kaivatun H:n näyttelyistä! :) Matkasimme tarkoituksella Mäntyharjulle asti, jonne meiltä ajoi 3,5 tuntia, nimenomaan tämän tuomarin perässä. Hän on antanut Viirulle junnuna ERI:n ja ei turhaan kierrätä käyttökoiria näyttelystä toiseen. Hän sanoikin, että antaa käyttölinjaisille yleensä H:n, ellei jotain perustavaa laatua olevaa vikaa ole. Ja tokaisi vielä arvostelun annon yhteydessä, että pitäähän koiran kanssa voida harrastaa eikä näyttelytulos saa sitä estää.

 

Yli 15kk ikäisenä näyttelyistä saadut tulokset ovat aika karua katsottavaa. Päätinkin jo, että mikäli nyt ei H:ta tule niin olkoon tulematta ollenkaan.

Tyyppi Laatuarvostelu Paikka ja aika Tuomari
Ryhmänäyttely KÄY-T Lapua 11.8.2012 ITKONEN PIA
Kansainvälinen NUO-T Tampere 12.5.2012 YLÄ-MONONEN SATU
Ryhmänäyttely NUO-T Jämsä 5.5.2012 SAVOLAINEN TUULA
Ryhmänäyttely JUN-T Ruovesi 9.4.2012 NIEMINEN KIRSI

KÄY H

Feminiininen hieman ilmava narttu. Ikään sopiva pää. Hyvä pigmentti, lempeä ilme. Hyvä ylälinja. Hieman luisu lantio. Rintakehä saisi olla jo kaarevampi. Riittävä luusto. Hyvät takakulmaukset. Erinomaiset sivuaskeleet, kinnerahdas takaa, kapea edestä. Hyvä karva ja ryhdikäs käytös.

Raija Tammelin (25.8.2012, Mäntyharju)

 

Nyt on siis näyttelytulos olemassa, enää puuttuis ne koetulokset. ;)

Autotreeniä

Aloitin Jarmon apulaisena vetää Pirkan Nuuskujen PETO-kurssia tänään. Tavoitteena olisi, että joskus tulevaisuudessa voisin itse vetää omaa ryhmää, mutta siihen nyt on vielä aikaa. Yhtenä aiheena tällä ensimmäisellä kerralla oli mm. autosta poistuminen nätisti. Päätin tunnin (joka itseasiassa venyi 2,5 tunniksi..) jälkeen treenata vähän autokäytöstä myös Viirun kanssa. Tietysti nuorilla/pennuilla asia on vielä vähän eri kannattimissa ja tietysti kaikilla on omat kriteerit ja vaatimukset. Itse olen opettanut Viirun istumaan autossa kun luukku aukeaa, remmi laitetaan kaulaan ja sitten autosta saa hypätä alas. Erillisestä käskystä koira tulee autosta hypätessään viereen – ja nimenomaan ”nome-viereen”, ei tokon perusasentoon. Olen yrittänyt paljon treenata ilman hihnaa, sillä en halua että koira rynnii autosta tuhatta ja sataa lähimpään puskaan kun lupa autosta hyppäämiseen tulee – vaikka viereen-käskyä ei tulisikaan. Ilman viereen-käskyä koira saa hypätä autosta ja jäädä niin, ettei remmi kiristy, mutta paikalla ei ole väliä. Tätä ollaan siis tehty kaksin, ei häiriössä.

Viime aikoina ongelmaksi tässä asiassa on tullut haluttomuus mennä autoon ilman remmiä. Eli jos nome-seuruutan koiraa tai se on vapaasti ja pitäisi hypätä autoon, lähteekin koira livohkaan. Tänään harjoittelimme nome-seuraamista auton lähellä, vierelle tuloa peräluukun vieressä ja hyppäämistä autoon. Epäsäännöllisesti seuruutin koiraa eri suunnista auton ohi ja jollakin satunnaisella kerralla jäätiin istumaan nenä avoinna olevaan luukkuun päin. Tästä taas jatkettiin seuraamista ja istumista, ja jollakin satunnaisella kerralla käskinkin koiran istumasta menemään autoon. Ensimmäisellä kerralla sain heittää nakin houkuttimeksi, mutta kertaakaan se ei yrittänyt näiden esivalmistelujen (eli luukun ohitusten ja sen vieressä istumisten) jälkeen lähteä karkuun. Muilla kerroilla Viiru menikin jo pelkästä käskystä luukkuun. Istutin sitä luukussa vähän aikaa, käskin viereen takaisin ja jatkettiin taas seuraamista.

Tämä treeni meni tosi superhienosti ja tuli oikein hyvä mieli, vaikka ei ollutkaan mikään lajitreeni. Vaikka treenissä oli meille haastetta, saatiin se silti onnistumaan. :) Olen kovin onnellinen, että Viiru ei vetänyt treeniä ihan leikiksi ja karkaillut, vaan totteli. Vielä ei tällaisesta voi haaveilla häiriössä, mutta tämä on aika hyvä alku.

Toinen mainitsemisen arvoinen asia taitaa olla Viirun elämän toiset juoksut, jotka alkoivat tiistaina (21.8.). Aikaslaisen reppana on noutaja tällä hetkellä. :( Innostuu kyllä jos sen kanssa alkaa touhuta, mutta muuten vain makaa pedissään. Outoa, kun on tottunut koiraan, joka seuraa kuin hai laivaa.

Sekalaista settiä

Taas on lorvikatarri pitänyt otteessaan eikä päivityksiä ole tippunut, joten nyt tulee sekalainen pläjäys vähän sitä sun tätä ja vielä totakin. Muutenkin on ollut vähän hiljaisempaa harrastusrintamalla, ollaan treenailtu perusperusjuttuja Maaritin valvovan silmän alla, eli hihnakävelyä, toisten koirien ohittamista nätisti, passissa istumista, johtajuutta ym. Ollaan passissa istumisessa/makaamisessa edistyttykin aika paljon ja hihnakävelykin on alkanut edes vähän muistuttaa yhteiskuntakelpoista.

Ollaan myös treenattu jonkun verran tokoa, lähinnä alo-liikkeitä. Olen ollut jo monta viikkoa aikeissa ottaa tokoesteestä kuvan, mutta aina on ollut jotain muka parempaa tekemistä. Estettä ollaan harjoiteltu muutaman kerran niin, että esteen toisella puolella on purkin kannen päällä nameja ja koira saa hypättyään jäädä heti syömään niitä, jos siitä tulisi joku oivallus että esteen jälkeen pitää pysähtyä. Olen myös yrittänyt tankata Tie tottelevaisuusvalioksi-kirjaa ja olenkin löytänyt sieltä useita toteutuskelpoisia ideoita, joita yllätys yllätys en ole saanut juurikaan aikaiseksi vielä treenata…

Muutaman kerran ollaan mökkeilty Viirun ja Karon kanssa. Viiru on oppinut oikein näppärästi syömään mm. viinimarjoja ja karviaisia kauniisti yksi kerrallaan suoraan puskasta, eivätkä piikitkään lainkaan haittaa. ;) Mitään muuta se ei ole koskaan niin keskittyneesti ja sivistyneesti syönytkään.

Käväistiin pari viikonloppua sitten taas näyttelyissä siinä kuuluisassa H-jahdissa, mutta laihoin tuloksin. T tarttui mukaan, koska koiralla ei ole tarpeeksi massaa. Tuomari oli kyllä muuten oikein mukava. Arvostelussa ja vielä kehän jälkeenkin hän kehui ”parin ihailtavaa yhteistyötä” mikä lämmitti kyllä mieltä suunnattomasti enemmän kuin mitä H olisi tehnyt! :) Liekö tokoilu tehnyt tehtävänsä, sillä Viiru otti kehässä juostessa tosi paljon katsekontaktia.

KÄY T

Kovin ilmava nuori narttu, jonka ei tarvitse enää kasvaa kokoa, siro pää, miellyttävä ilme, riittävä kaula, etuasentoiset lavat, suorahko olkavarsi, rintakehän tulisi olla täyteläisempi ja pidempi, vaatimaton eturinta, pitkähkö lanneosa, johon toivoisin lisää vahvuutta, ok takakulmaukset, kevyt askellus, parin yhteistyö ihailtavaa, aavistuksen pehmeä peitinkarva, kokonaisuuteen sopiva raajaluusto, tarvitsee kovasti aikaa voimistuakseen ja täyttyäkseen.

Pia Itkonen (11.8.2012, Lapua)

Viime viikon sana olikin sitten jostain iskenyt ripuli, jonka takia veinkin Viirun lopulta päivystykseen ja jouduin perustutkimuksesta, verikokeesta, nesteytyksestä ja lääkkeistä kotiin pulittamaan 300€!  Harmistusta on aiheuttanut myös parhaillaan käynnissä oleva metsästyskausi, johon ei nyt tällä kertaa päästä ottamaan osaa, koska koira pitää ensin saada hanskaan ja luottamus kuntoon. Alunperin ajattelin, että tänä syksynä oltaisiin saavutettu se etappi, mutta meneekin ensi vuoteen. Edelleen takaraivossa vähän kolkuttelee, että jos ihan vähän vaan, mutta täytyy yrittää pitää pää kylmänä ja jalat maassa…