Mitä saimmekaan aikaan vuonna 2012? Meille tapahtui niin hyviä kuin huonojakin asioita. Olimme kahdella leirillä ja varsinkin Lautsiassa labbiskerhon leirillä edistyttiin valtavasti. Tästä sisuuntuneena ilmoitinkin Viirun kahden päivän varoitusajalla taipumuskokeeseen, josta tuliaisina oli varmasti kaikkien yllästykseksi NOU1. Siitä lähtien nomen saralla homma onkin mennyt enemmän ja vähemmän puihin, ja viimeistään SNJ:n kesäleirin jälkeen päätin laittaa damit jäähylle. Siitä asti olen tehnyt vain muutamia daminpitoharjoituksia kotona.
Suhde koiraan on varsinkin loppuvuoden aikana parantunut huimasti, mikä on varmasti paljon aloittamamme tokon ansiota. Olen pystynyt pitämään Viirua treenikentällä irti eikä se metsässäkään enää niin tulenpalavasti ryntää jokaisen vastaantulijan luokse. Se myös kuuntelee minua, kun pyydän sitä luokseni. Muutaman kerran olemme ohittaneet koiria ilman hihnaa ja ihmisten ohittaminen irti sujuu jo melko hyvin.
Keväällä osallistuimme ensimmäisille tokokursseille ja siitä se sitten lähtikin. Sen jälkeen olemme olleet useammallakin toko-kurssilla sekä kimppatreeneissä. Olemme saaneet alo-luokan liikkeet suht hyvään kuosiin ja onnistuimmekin möllitokokokeessa ihan kiitettävästi. Toki osaaminen ja edistys on ollut kausittaista, välillä ollaan porhallettu hyvää vauhtia ja toisinaan taas otettu vähän takapakkia ja junnattu paikallamme. Innostus lajiin on huima ja on ihanaa nähdä, että koirallakin on kivaa. Nome-treeneistä on kerran jos toinenkin tullut lähdettyä kotiin itku kurkussa, toko-treeneistä ei koskaan.
Vuoden 2013 ykköstavoitteeksi asetan starttaamisen tokon alokasluokassa. Tavoitteena sieltä on saada kolme alo1-tulosta eli ansaita koulutustunnus TK1. Erityisesti liikkeiden väleihin haluan varmuutta siitä, ettei koira singahda pusuttelemaan tuomaria tai liikkeenohjaajaa, vaan on töissä koko ajan.
Toinen isompi tavoite liittyykin nomeen, haluaisin että edettäisiin lajissa edes jotenkin. Toko ja nome on kaksi niin erilaista lajia, että en oikein itsekään osaa elää sen asian kanssa. Tokopuolella ei puhuta johtajuudesta, mutta nomepuolella kaikki rakentuu sen varaan. Haluan vahvistaa johtajuutta ja sitä kautta luoda jonkinlaisen pohjan tälle lajille. Haluaisin perusnoudon damilla kuntoon. Siinä onkin meille yhdelle vuodelle tarpeeksi haastetta. Samassa yhteydessä myös nome-seuraamista ja paikallaoloa ilman hihnaa haluan vahvistaa, ettei koira lähde paukkuun.
Jossain syvällä mielen perukoilla kutkuttaa myös toive osallistua tulevana kesänä MEJÄ-kokeeseen, sillä syksyn aikana saatiin tämä uusi harrastus ihan mukavasti käyntiin.
Syksyllä olin itse vetämässä Nuuskujen peto-kurssia Jarmon kanssa. Viiru oli välillä mukana kuunteluoppilaana. Syksyllä Viiru pääsi myös ensimmäistä kertaa käytännön metsälle, kun pääsimme Jarmon mukaan yhteensä kolme kertaa. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kokemus lämpimästä riistasta onkin Jarmon ampuma haavakoksi jäänyt teeri, jota koirien ja ihmisten voimin etsittiin toista tuntia.
Terveyden saralla vuosi onkin ollut hyvin vaiherikas. Lonkka- ja kyynärkuvat tulivat Kennelliitolta B/A ja 0/0 takaisin, mutta silmäpeilauksen yhteydessä oikeasta silmästä löytyi kasvain. Kahden koepalan jälkeen varmistui, että tällä hetkellä kasvaimessa ei ole syöpäsoluja, mutta koskaan ei voi sanoa etteikö niitä tulisi. Kasvain myös kasvaa koko ajan, joten on mahdollista että silmä joudutaan poistamaan jo tulevana vuonna, mikäli se alkaa haitata koiran näköä tai fyysisesti viedä liian paljon tilaa silmästä ollen näin kivulias. Vuoden aikana koetut ripuli, korvatulehdus ja valeraskaus tuntuvat tähän verrattuna kovin harmittomilta. Tulevalle vuodelle toivon rutkasti onnea terveyden kanssa ja kasvaimen kasvun hidastumista ja jopa pysähtymistä.
Karrikoidusti tiivistettynä siis:
- TK1 (3xALO1)
- MEJÄ AVO1
- NOME:ssa jotain edistystä
- terveyttä
- metsästystä
Labradorinnoutaja Viiru 