Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2013

Metsälenkillä pitkästä aikaa

Käytiin tänään pitkästä aikaa metsälenkillä mahataudin jälkeen, joka kaatoi Viirun niin sanotusti petiin moneksi päiväksi. Myös Ira-pentu oli mukana, joten teimme alle tunnin mittaisen lenkin, jonka aikana emme kuitenkaan tainneet edetä edes kilometriä. Viirussa oli jälleen kerran virtaa kuin pienessä kylässä, mutta yllättävän hyvin korvat pysyivät siitä huolimatta menossa mukana. Tehtiin pari nome-seuraamispätkää ja pari luoksetuloa sekä vähän paikalla odottamista. Kerran sain rähistä koiralle, kun se käskystä huolimatta unohtui haistelemaan jotain käpyjä. Pääsin koiran lähelle ja murisin, jolloin se kellahti selälleen. Tämän jälkeen puhuin sille jonkin aikaa hyvin toruvalla äänellä, kuten eräs kouluttaja suositteli kokeilemaan.

Ira oli melkoisen kauhuissaan metsästä ja kävelikin melkein koko matkan kitisten Jannen jalan juuressa. Viirun kaahottaminenkin taisi olla pennulle vähän liikaa.

20130330_jos-metsaan-haluat-4

20130330_jos-metsaan-haluat-9

Viiru näyttää toivovan, että Ira olisi hukkunut metsään… pysyvästi.

Voiton puolella ollaan

Elämä alkaa taas näyttää valoisalta, kun mahatauti on pikku hiljaa selätetty.

Viirulle tehdyn ACTH-rasitustestin tulos epätyypillisen Addisonin taudin varalta oli onneksi negatiivinen, eli munuaiskuori on kunnossa. Myös ripuli on helpottanut ja kakka on suhteellisen normaalia. Tiedän, kaikkia kiinnostaa mahdottomasti koirani ulosteen koostumus ja väri, siitä on mukava lukea vaikka aamiaismuroja syödessä! Viiru syö edelleen suolistoruokaa, johon alan tänä iltana ujuttaa sekaan hiljalleen omaa nappulaa.

Viiru jaksaa leikkiä Iran kanssa ihan normaalisti, ja eilen käytiin myös moikkaamassa Karoa. Jälleennäkemisen riemu oli yhtä suuri kuin aina ennenkin. :) Tänään lähdetään pitkästä aikaa pienelle metsälenkille ja josko sitä parin päivän päästä uskaltaisi alkaa treenatakin vähän.

Ainoa asia, joka jäi vähän mietityttämään, oli kohonneet maksa-arvot sekä amylaasi. Epikriisissä lukee: ”Toinen maksa-arvo hieman koholla, samoin amylaasi. — Amylaasin kohoamisen takia tehtiin pikahaimatulehdustesti. Testi positiivisen ja negatiivisen rajoilla, ehkä kuitenkin ennemmin negatiivinen.” En aivan ymmärtänyt, liittyvätkö kohonneet arvot tähän mahatautiin ja laskevatko ne itsekseen, vai pitäisikö niistä olla huolissaan ja käydä myöhemmin otattamassa uudet verikokeet.

Raju mahatauti

Viirulla alkoi vähän toista päivää sitten raju mahatauti. Ensin tuli oksennusta useita kertoja ja pikku hiljaa kakka muuttui ihan ripuliksi. Välillä koira oksensi viisikin kertaa putkeen ja yritti vielä lisääkin, mutta kakoi vain tyhjää. Illalla annoin ruuaksi vain riisiä ja keitinvettä, mutta kaikki tuli jonkin ajan päästä ylös. Yöllä Viirua sai käyttää vartin välein kakalla ja puolenyön jälkeen kakassa oli verta. Soitin päivystykseen ja lähdettiinkin sitten yöllä Tuhatjalkaan. Viiru oli vähän kuivunut, sai kyttyrän selkään sekä useita lääkkeitä, mm. ripulilääkettä ja pahoinvointilääkettä. Koirasta otettiin myös perusverenkuva. Ainoastaan punasolut olivat hieman alle viitearvon, mikä johtuu kovasta ripuloinnista ja kakan mukana menetetystä verestä. Loppuyönä käytiin muutaman kerran ulkona, mutta ei mahassa enää ollut mitään, vaikka Viiru kovasti yritti kyykkiä.

Aamulla yritin antaa Viirulle riisiä, mutta se kävi haistamassa ja lähti menemään. Vähän ajan päästä yritin uudelleen, mutta Viiru jo melkein juoksi ruokakippoa karkuun. Ei auttanut myöskään lisätä ruokaan raejuustoa, sillä Viiru vain nyrpisti nenäänsä. No, soitin uudelleen lääkärille ja saimme käskyn tulla vastaanotolle.

Kotona ennen lähtöä Viiru alkoi olla jo tosi huonossa kunnossa, se käveli seiniä myöten ja valitti sekä maha piti kovaa pulputusta. Tuhatjalkaan saavuttuamme Viiru laitettiin heti tippaan ja otettiin laajemmat verikokeet. Maksa- ja haima-arvot olivat jonkun verran koholla, mutta tulehdusta ei ollut. Koirasta otettiin myös pikaparvotesti, joka näytti negatiivista. Halusin myös vatsan röntgenin varmuuden vuoksi, mutta ei siinäkään onneksi näkynyt mitään. Palpaatiossa ei myöskään tuntunut mitään aristusta, ainoastaan hieman ilmaa paksusuolessa jonka röntgenikin vahvisti.

Eläinlääkärit pitivät vähän palaveria, sillä Viiru oli todella voimaton ja poissaoleva. Muuten oireet kuulemma sopivat mahatautiin, mutta harvoin koira menee noin huonoon kuntoon ja alilämpöiseksi. Hoitava lääkäri ehdotti, että kyseessä saattaisi olla Addisonin tauti, lisämunuaisen sairaus, jonka uuden pennun aiheuttama stressi olisi laukaissut. Viirulle annettiin vielä kortisonia ja 1,5 tunnin kuluttua otettiin uusi verikoe. Tämä ja aikaisempi verikoe lähetettiin talon ulkopuolelle labraan, josta tulokset tulevat parissa päivässä.

Viirulle tarjottiin tämän jälkeen jotakin toipilasruokaa hyytelönä, jonka Viiru jaksoi onneksi syödä reippaasti. Tämä oli oikeastaan se ratkaiseva käänne, jonka vuoksi koiran sai kotiin eikä se joutunut jäämään yöksi tarkkailtavaksi. Pikkuhiljaa koira alkoi hieman piristyä ja lähdimmekin kotiin.

Mikäli ruoka ei olisi lainkaan maistunut eikä olo kohentunut, olisimme joutuneet lähtemään Hattulan Vethausiin sisätautien erikoislääkärille tutkimuksiin. Tämän hetkinen arvio siis onneksi kuitenkin on erittäin raju mahatauti. Addisonia ei kuitenkaan voi vielä sulkea kokonaan pois, sillä oireisto on hyvin samankaltainen.

Rahapussi keveni 800€, mutta toivottavasti koira toipuu mahdollisimman pian! Kyllä minä ehdin itkua vääntää jo monet kerrat, että nyt se kuolee, sillä Viirun olo keikkui siinä tämän maailman rajoilla. Kuulemma liikkeellä on ollut kovaa mahatautia. Viiru ei kuitenkaan ole juuri ollut muiden koirien kanssa tekemisissä pariin viikkoon, mutta onhan tartunta voinut tulla vaikka tokohallista tai kakkakasasta, jota Viiru on päässyt nuuskuttamaan.  On myös mahdollista, että pennun mukana on tullut jokin pöpö, jolle pentu itse on immuuni.

Nyt jatketaan yöllä saaduilla lääkkeillä, eli antibiooteilla, mahansuojalääkkeillä sekä ripulilääkkeellä. Ostin Viirulle pari purkkia klinikalla annettua ruokaa, jota annan nyt vuorokauden ajan. Ostin myös 2kg säkin suolistoruokaa (riistohintaan, 2kg säkki maksoi 30€..), jota alan riisin kera antaa huomenna. Kotona annoin Viirulle hieman hyytelöä, jonne sekoitin paljon vettä. Tämä satsi meni hyvin alas ja koirakin on jo vähän pirteämpi! :) Klinikalla saadun morfiilijohdannaisen kipulääkkeen ansiosta Viiru on vähän tokkurassa, mutta ehkä parempi niin.

Huhheijaa tulipa sekavaa tekstiä. Pari viime yötä on pennun takia jäänyt aika vähäunisiksi ja viime yönä nukuin maksimissaan tunnin.

Lauman uusi jäsen

Eilen laumaamme liittyi uusi karvainen jäsen, kun haimme Jyväskylän Palokasta Jummi-Jammin kennelistä kotiin Iran. Ira on Jannen koira, kuten Viiru on minun, mutta totta kai yhdessä muodostamme  lauman.

Viiru on suhtautunut tulokkaaseen varsin mallikkaasti ja yllättävän tahdikkaasti. Se ei ole jyrännyt pentua alleen, mikä oli varmasti pahin kauhuskenaariomme. Viiru ei näet ole kaikkein huomaavaisin ja rauhallisin leikkijä, vaan painaa päätä pahkaa joka suuntaan risut ja männynkävyt lennellen. Koirat ovat tulleet hyvin toimeen, Viiru on ollut hyvin hellä tutustuessa ja leikkiessä, antoi se jopa nostaa pennun kylkeensä nukkumaan.

Yksi pelkoni oli, että Viiru olisi heti alistunut ketarat taivasta kohden pennun saapuessa, mutta Viiru yllätti kaikki positiivisesti eikä toiminutkaan näin. Se on myös puolustanut ruokaansa, luutansa ja lelua murahtelemalla. Ja hyvin on pentu Viirun käskyt uskonut. Muistellessani Viirua pienenä, ei sitä murinat karkottaneet kuin pariksi sekunniksi, kunnes se taas oli tunkemassa kuonoaan muiden asioihin. No, Viiru onkin aika kovakalloinen…

Vähän Viiru on ihmeissään, kun yhtäkkiä hänen kuninkaallisen korkeutensa palatsissa on joku muukin koira (tai marsu…). Myös alituista ulkona ramppaamista Viiru kummastelee pää kenossa.

Kävimme noutopäivänä näyttämässä Iraa myös Karo-tädille, joka oli silminnähden vaivaantunut. Ensin sen rauhaa häiritsi kaksi vuotta sitten eräs riiviö-Viiru, jonka Karo kuitenkin valeraskauden vuoksi otti kuin omaksi pennukseen. Vuoden päästä tästä kotiin tuotiin Pesos-kissa ja nyt vielä tämä. Anna mun kaikki kestää -miettii varmaan Karo. Vähän Karon täytyi rähistä pennulle, eikä se oikein halunnut tulla edes tutustumaan, mutta lopulta se vähän nuuskutti.

20130322_eka-3

Toko ALO2

Viikonloppuna käytiin uramme toisissa tokokokeissa. Koe oli TAMSKin järjestämä, ja olin osaksi ilmoittautunut hyvän tuomarin, Juha Kurtin, vuoksi. Viime hetkillä tuomari joutuikin henkilökohtaisen syyn vuoksi perumaan tuomaroinnin, ja korvaava tuomari ilmoitettiin vain päiviä ennen koetta. Uudeksi tuomariksi oli lupautunut Marja Ala-Nikkola. Marja on meille tuttu Pirkan Nuuskuista, ja ollaan treenattu samassa porukassa niin tokoa kuin nome-juttujakin. Olin kyllä lievästi sanottuna pettynyt, kun kuulin uuden tuomarin..

Luoksepäästävyys: 10 Tässä Viiru näytti osaamisensa, istui paikallaan kuin tatti.

Paikalla makaaminen: 7 Heti jätössä kitisi ja oli levoton. Osan ajasta oli varsin mallikkaasti, mutta välillä rutisi ja haisteli maata. Kokonaisuutena mielestäni kuitenkin huomattavasti parempi kuin ensimmäisessä kokeessa, jossa koira myös ennakoi perusasennon, mutta arvosana oli 8.

Seuraaminen kytkettynä: 8,5 Muuten kuulemma oikein kivan näköistä, mutta pitäessäni remmiä oikeassa kädessä näytti se välillä hieman liian kireältä. Aika paljon se laski sitten pisteitä..

Seuraaminen taluttimetta: 8,5 En saanut vastausta, miksi noin vähän pisteitä. Kuulemma seuraaminen oli hyvää. Kai pari hieman vinoa perusasentoa sitten rokotti näin paljon..

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9 Tämä oli tosi hyvä, mutta lopun perusasennossa ennakoi liikkurin käskystä.

Luoksetulo: 8,5 Jätössä kitisi, josta tuomari oli hyvinkin nyrpeänä. Perusasento oli taas vähän vinossa selän taakse. Mutta ainakin vauhtia riitti.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 6 Olisiko ollut vähän hidas pysähdys. Palatessani Viiru alkoi haistella maata ja näytti siltä, että lähtee liikkeelle, joten annoin uuden käskyn. Tästä tuomari myös huomautti.

Estehyppy: 0 Joopajoo. Kaikki meni muuten nappiin, mutta hypyn jälkeen odotin varmaan vähän liian kauan pysäytyskäskyn antamista ja Viirun tassut ehtivät tulla esteen etupuolelle. Hyppyä on treenattu paljon ja se on treeneissä mennytkin tosi hyvin, mikälie tämäkin nyt oli.

Kokonaisvaikutus: 6 Koira lähti liikkeiden välillä kaksi kertaa juoksemaan, mutta tuli käskystä takaisin. Omasta mielestäni tässä(kin) tuomari oli vähän liian ankara.

143,5 pistettä, ALO2, Marja Ala-Nikkola, Lempäälä 16.3.2013

 

Oltiin suoritusvuorossa toiseksi viimeisinä (numerolla 24). Odottelu on Viirulle paha paikka, sillä se ehtii kuumua autossa ja kerätä pöllöenergiaa, ihan sama vaikka se olisi saanut kuinka paljon liikuntaa tahansa. Liian piippuun sitä ei voi henkisestikään vetää, koska sitten koira ei enää keskity ollenkaan. Lämmiteltiin pihassa jonkun verran ja käytiin hallissakin vähän tutustumassa tilanteeseen, mutta silti kävi näin. Tätä ja yleensä malttamista, rauhoittumista ja odottelua pitää vain harjoitella ja harjoitella. Luonteeltaan Viiru kuitenkin on tällainen, ilmaistaanko se nyt hienosti niin, että koiralla on heikko hermorakenne.

Näin yleisesti ottaen tuomari oli kyllä aika tiukka, jossakin kohtaa jopa epäreilun tiukka. Liikkeiden välillä tuomari höpötteli varsin piikittelevään sävyyn ja jossakin kohtaa olin huomaavinani jopa v’ittuilua rivien välistä. Ja mitä Marjaa yhtään tunnen, tämä on hyvinkin mahdollista. Luultavasti meikäläinen otetaan nyt silmätikuksi, kun näin suoraan puhun tuomarista, mutta kuten Marja itse eräässä koulutuksessa totesi, ”me ollaan kouluttajia (vrt. tuomari), meidän arvostelu on sallittua ja ihan toivottavaakin.”

Ilmo toukokuun kokeeseen, jossa tuomarina on Tiina Heino, on laitettu menemään. Nyt jatketaan harjoituksia.

toko_alo2-1

toko_alo2-2

toko_alo2-3

toko_alo2-4

toko_alo2-5

toko_alo2-6

toko_alo2-7

toko_alo2-8

toko_alo2-10

toko_alo2-9

Ja tämän takia hyppy meni nollille…

 

toko_alo2-11