Päivät silmän poiston jälkeen

Meillä on mennyt elämä silmän poistamisen jälkeen hyvin. Olen pitänyt päiväkirjamaisesti vähän kirjaa Viirun voinnista. Kieliopillisesti teksti ei ole mitään älyn juhlaa, mutta tokkopa sillä niin merkitystä.

Leikkauspäivä 24.5.2013 perjantai
Ei ole turvonnut paljoakaan. Viiru on nukkunut melkein koko illan, mutta on kyllä ihan pirteästi menossa mukana jos pyytää. Kiihtyi iltaruualla ja haava alkoi vuotaa. Kävi illalla pissalla, muttei kakalla. Vähän illalla levoton, mutta alkoi nukkua ja nukkuikin ihan ok koko yön eikä valittanut.

1 päivä leikkauksesta 25.5.2013 lauantai
Yön aikana tullut iso verinoro poskelle, myös silmän puoleisesta sieraimesta tullut yön aikana jonkun verran verta. Haava on yön aikana hieman turvonnut. Vasta aamulla 8 aikaan koira alkoi selvitä kunnolla opioidihuuruista, sillä alkoi kitistä ja ns. nähdä vihreitä miehiä. Oli varmaan vähän kipeäkin, mutta ruuan yhteydessä annettu kipulääke auttoi suht nopeasti. Aamulla verenpaine nousi ruokinnan yhteydessä ja haava alkoi taas vuotaa. Neljä kertaa päivän mittaan olen pitänyt jääpussia silmän päällä. Laskee turvotusta vähän ja hillitsee vuotoa. Joitakin kertoja päivän aikana on hieman turvonnut. Viiru on ollut pirteä, vaikkakin nukkunut paljon. Aamulla ja illalla taputtelin haavaa keitetyllä vedellä. Päivän aikana kävi useamman kerran pissalla, mutta ensimmäisen kerran kakalla vasta illalla.

 

2 päivää leikkauksesta 26.5.2013 sunnuntai
Ei ollut vuotanut yöllä eikä vuotanut päivälläkään. Ei ole turvonnut enempää. Olen pitänyt jääpussia muutaman kerran ja Viiru on nukahdellut syliin. On jäänyt joka kerralla siihen nukkumaan, vaikka otin pussin pois (pidän n. 5min kerrallaan). Ei ole valittanut. Käveltiin vähän pihassa, ja on hieman hakusessa. Enää ei riitäkään, että vilkaisee silmäkulmasta, kun sanon ”Viiru”. Välillä koko koira hypähtikin ympäri naama minuun päin, vaatii vähän totuttelemista Viirulle. Haukkui kohti tulevalle (humalaiselle?) naiselle ja kielsin naista tulemasta. Jutteli muutaman metrin päästä ja Viiru istui nätisti eikä pelännyt. Vähän törmäilee kaulurin kanssa ja kerran kääntyi ovea päin sokealle puolelle. On yrittänyt muutamaan otteeseen leikkiä Iran kanssa.

 

3 päivää leikkauksesta 27.5.2013 maanantai
Turvotus on laskenut paljon, on tosi siistin näköinen jo. Muutaman kerran olen pitänyt jääpussia. Aamupäivällä oli vuotanut pari tippaa verta kauluriin. Painellessani varovasti paperilla arpea, keskivaiheilta tuli pari tippaa. Muuten ei ole vuotanut. Eilen jo katselin töhnäävää korvaa (leikatun silmän puoleinen), mutta nyt töhnää oikein kunnolla. Soitin ell ja lupasivat kirjoittaa tippoja hiivaan, kauluri on varmaan hauduttanut. Kovasti Viiru haluaisi jo leikkiä Iran kanssa, kauluri ja hyssyttely tympii selvästi jo. Ei ole valittanut, pedillään nukkuu jo selällään ja kierii siellä.

 

4 päivää leikkauksesta 28.5.2013 tiistai
Muutaman kerran olen pitänyt jääpussia, ei ole juurikaan enää turvonnut. Päivä on mennyt hyvin, mutta iltapissalta tullessa Viiru kolautti silmäkulman kevythäkin reunaan. Haava alkoi vähän vuotaa ja pieni kohta meni ns. vereslihalle. Taisi kolauttaa ihan kunnolla, koska sieraimestakin tuli muutama tippa hailua verta. Ei kuitenkaan ole valittanut. Puhdistin/painelin vanutupolla, jonka uitin keitetyssä vedessä ja pidin jääpussia. On meinannut ulkoa tullessa saada peppuhepulin pari kertaa, energiaa taitaa olla aika lailla.

 

5 päivää leikkauksesta 29.5.2013 keskiviikko
Ei ottanut haava eilisestä itseensä, on ihan siistin näköinen. Viirulla on virtaa kuin pienessä kylässä ja heittää lähestulkoon volttia ruuan annon yhteydessä. Muuten nukkuu kiltisti pedissään ja kaikki ok.

Silmän poisto

Alkuviikolla saadun diagnoosin vuoksi päädyin mahdollisimman pian tehtävään silmän poistamiseen, jota eläinlääkärikin suositteli. Olin toki osittain asennoitunut siihen tosi asiaan, että Viirun silmä tullaan jossakin vaiheessa poistamaan. On ollut kuitenkin helppoa ajatella, että jossakin vaiheessa. Kun asiat nyt yhtäkkiä saivat tuulta purjeisiin ja koko projekti lähti ryminällä eteenpäin, on olo ollut aika epätodellinen.

Mikäli joku uusi eksyy lukemaan, niin kerrattakoon lyhyesti mistä koko hommassa on kyse. Viirulla on luovutusikäisestä asti ollut oikeassa silmässä pieni musta piste/patti, johon kukaan ei ensimmäisen vuoden aikana kiinnittänyt niinkään huomiota, lähinnä eläinlääkärit ihmettelivät että mikähän se on. Ensimmäisessä silmätarkastuksessa keväällä 2012 silmälääkäri huolestui löydöstä, ja siitä asti Viirun silmästä on säännöllisesti otettu koepala. Vuoden verran muutos pysyi hyvänlaatuisena melanosytoomana. Talven 2012-2013 aikana patti kasvoi huomattavasti ja keväällä 2013 otetusta koepalasta löytyikin syöpäsoluja, eli kyseessä todettiin olevan pahanlaatuinen melanooma. Syövän on arveltu saaneen alkunsa sidekalvolta, jonka melanoomat ovat kaikkein aggressiivisimpia. Vaikka kyseessä oli edelleen näkevä silmä, suositteli eläinlääkäri silmän poistoa jo mahdollisen leviämisen kannalta. 

Varatessani leikkausaikaa asia ei tuntunut mitenkään pahalta, kuten ei myöskään tähän päivään asti – olinhan muka jo käsitellyt asian ja varautunut siihen. Tänä aamuna kaikki kuitenkin läsähti päin näköä ja ahdistus on ollut valtaisa. Tuntuu mahdottoman itsekkäältä ajatella ja pelätä, miten itselle se maailman kaunein koira muuttuu hetkeksi jopa pelottavan näköiseksi leikattuine karvoineen ja turvonneine arpineen kuoppa silmän tilalla. Kauhunsekaisin tuntein mietin, muuttuuko koiran luonne hyvinkin erilaiseksi. Viime hetken paniikki näyttää toden teolla iskeneen. Pitäisi vaan yrittää olla mahdollisimman normaali ja olla dramatisoimatta, eikä romahtaa koiran nähden – johan siinä laskee meikäläisen viimeisimmätkin johtajuuden rippeet.

 

 

Viirulle oli varattuna aika klo 15.30 Hakametsän eläinlääkäripalvelussa. Koiran keuhkoista otettiin ensin röntgenkuva. Välttämätöntä se ei olisi ollut, mutta oman mielenterveyteni kannalta halusin varmistua, ettei syöpä ole ainakaan sinne levinnyt. Ja eihän se onneksi ollut. Eläinlääkärin mukaan keuhkot ovat yleensä ensisijainen kohde, jonne etäpesäkkeitä alkaa muodostua.

Röntgenin jälkeen Viiru sai nukutuspiikin ja sammui aika nopeasti. Jo reilun tunnin kuluttua siitä, kun olimme koiran leikkuriin jättäneet, tuli lääkäriltä soitto. Leikkaus oli mennyt hyvin ja koira alkanut heräillä, joten sen sai pikku hiljaa tulla hakemaan kotiin. Eläinlääkäri antoi vaihtoehdon, että koko silmä on vielä mahdollista lähettää patologille tutkittavaksi, jotta selviää kuinka laajalle syöpä on silmässä levinnyt. Patologin tutkimus maksaa 80€, joten oman mielenrauhani kannalta annoin lähettää silmän tutkittavaksi.

Ja kun ensimmäisen kerran näin Viirun leikkauksen jälkeen, oli helpotus suuri. Se näytti edelleen samalta omalta Viirulta, vaikka siltä puuttuikin toinen silmä. Vaikka karvoja oli ajeltu ja silmä ommeltu umpeen, oli jälki ihmeen siistiä eikä omaan silmään lainkaan pahan näköistä. Alue voi kuulemma vielä yön ja seuraavien päivien aikana turvota paljon, mutta laskee ajan mittaan. Silmäkulmasta voi parin päivän ajan tihkuttaa verensekaista vuotoa, mikä ei ole vaarallista. Oloa helpottamaan voi myös käyttää jääpussia. Leikattu alue puudutettiin, joten ainakin seuraava yö pitäisi mennä kivuttomasti. Kotiin Viiru sai Synolux-antibioottia ja Rimadyl-kipulääkettä. Tikkien poisto tapahtuu noin kymmenen päivän kuluttua, jolloin tehdään myös pieni jälkitarkastus.

 

Tällä hetkellä Viiru makaa paketoituna peittoonsa, mutta heti kuullessaan sanan ”ruoka”, se pomppaa ylös ja heiluttaa häntää. :)

Syöpä

Tänään putosi sitten se pommi, jonka putoamista olen pitkään pelännyt. Hoitajaystäväni tiivistetty suomennos englanninkielisestä patologin lausunnosta:

Viirulla on linssissä ja sidekalvossa pigmennttisolusyöpä eli melanooma. Sidelkalvossa melanooma on yleensä todella aggressiiivinen. Muihin silmän kerroksiin se ole vielä levinnyt, mutta pigmenttimuutoksia on sarveiskalvossa ja silmävalkuaisessa, jotka ovat jo osittain päällekkäin, eli heikkenemistä tapahtunut. Pelkässä sarveiskalvossa oleva melanooma on yleensä hyvänlaatuinen ja se voidaan poistaa. Yksittäisessä silmässä oleva melanooma ei leviä toiseen silmään ja yleensä rajoittuu vain silmään.

 

Sekä eläinlääkärin viesti:

Viirun näytetulokset tulivat. Lähetän näytevastauksen sinulle myös kokonaisuudessaan postitse.

Patologin mielestä nyt näiden näytteiden perusteella kyse on sidekalvosta lähteneestä muutoksesta.  Tällaisten muutosten käyttäytyminen ja taudinkulku ovat suuresti riippuvaisia lähtökudoksesta,  ja valitettavasti tuo sidekalvoperäisyys on meille huono uutinen. Silloin mukana on leviämistä edistävä ominaisuus, ja siltähän tilanne myös Viirulla vaikuttaa, kun muutos on kasvanut myös syvyyssuunnassa verrattuna aiempaan tilanteeseen.

Joten vaikka kyse on näkevästä silmästä, pitäisin koiran tulevan terveyden kannalta parempana silmän poistamista. Etäpesäkkeiden muodostuminen ei ole mahdotonta, mutta jo pelkästään muutoksen leviäminen silmään laajalle, ja sen aiheuttama mekaaninen muutos silmän sisäisessä toiminnassa tulee johtamaan ongelmiin, ja välittömään silmänpoiston tarpeeseen ajan myötä. Pitäisin turvallisempana sen poistoa jo tässä vaiheessa.

 

Ihan näin pahaa ”tuomiota” en odottanut, vaikka eihän tämä nyt mikään kuoleman asia ole. Uskoin ja toivoin suuresti, ettei silmään ole kehittynyt syöpää, mutta toisin kävi. Ja nyt ilmeisesti on isompi riski, että silmän poistosta huolimatta syöpä uusii esimerkiksi toiseen silmään. Enempää spekulaatiota en osaa nyt antaa, pää hakkaa aika lailla tyhjää.

Onko meillä joku blogikin?

Jostain mielen perukoista kaivautui esiin aate, että meillähän on tällainen blogikin olemassa. Päivitystauko on kestänyt taas luvattoman kauan, vaikka on meidän elämässä sentään jotain tapahtunut.

Ensinnäkin Maarit on muutaman kerran treenannut Viirua hienoin tuloksin. Viiru on tehnyt perus ykkösmarkkeerauksia suht lyhyellä matkalla, linjaa, pillipysäytystä ja siitä eteenlähetystä sekä hakuruutua. Koira on toiminut kuulemma tosi hienosti: palauttanut nopeasti ja suoraan käteen eikä ole juuri lainkaan sävyttänyt treenejä äänitehosteillaan. Se on myös kuunnellut pilliä ihan mukavasti, vaikka pillipysäytystä en Viirun kanssa kovin paljoa ole edes treenannut.

Voi sentään miten ylpeä olenkaan Viirusta! Se ei ole ollenkaan menetetty tapaus, minun itseni vain pitää oppia ohjaamaan ja käsittelemään koiraa. Ja mitä tästä taas opimme? Lähes sadassa prosentissa tapauksista ongelmana on ihan joku muu kuin koira, mm. huono ohjaaja.. Heikkona hetkenäni menin myös kysymään Maaritilta, josko hän ohjaisi Viirua jossakin kokeessa ja (heikkona hetkenään?) Maarit tähän lupautuikin. Vedenpitävä suunnitelmani on, että Maarit nappaa Viirun kanssa alo1-tuloksen, jonka jälkeen minä voin loppuvuoden harjoitella kokeissa käymistä ja ohjaamista. :D Toivottavasti kaikki menee niin kuin Strömsössä konsanaan.

Toko-rintamalla on puolestaan ollut hyvin hiljaista. Maarit ehdotti pientä taukoa tähän lajiin, ja minä kynsin hampain itkua tuhertaen suostuin. Tosiasiassa tauko on ollut hyvin virkistävä vaihtoehto, sillä treenimotivaatio on laahannut jossakin pohjamudissa viime kokeen jäljiltä. Peruin 7.5. olleen kokeen, johon meidän piti osallistua, mutta ilmoitin meidät kuitenkin 20.6. olevaan kokeeseen. ;) Olen kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa järjestellyt palikoita oikeille paikoille päässäni ja kehitellyt tulevia treenejä. Enää toko-sanan ajattelu ei nostata oksennusrefleksiä, vaan jopa odotan tulevia treenejä. Vielä hetki taukoa, jonka jälkeen ruutupaperille ennalta suunnitellut treenit pääsevät alkamaan.

Vähän toista viikkoa takaperin kävimme Satun kanssa tekemässä kevään ensimmäiset verijäljet Viirulle ja Masille. Jälkiä ajaessa niillä oli ikää vuorokauden verran. Viirun jälki oli helppo, helpohkoon maastoon tehty n. 400m pituinen yhdellä makuulla. Puin koiralle valjaat vasta alkumakuun läheisyydessä, kun koira selvästi olisi ollut jo menossa. Pidin liinan melko lyhyenä, maksimissaan annoin pituutta varmaankin kolmisen metriä. Viirulla oli taas aivan järkyttävä vauhti päällä ja se käyttikin melko paljon ilmavainua, mihin en ole varauksettoman tyytyväinen. Yöllinen sade oli vähän levittänyt hajua, joten ehkä siinä osasyy. En päästänyt koiraa kovin kauas jäljestä harhailemaan, joten siinä mielessä hieman ohjasin koiraa. En kuitenkaan sanonut mitään, vaan löin jarrut kiinni jos koira lähti liian kauas. Makauksen Viiru merkkasi mielestäni ihan kivasti haistelemalla sitä usean sekunnin ajan tarkkaan. Täytyy myöntää, että itse unohdin kokonaan makuun sijainnin, joten meinasin jo kehottaa koiraa etenemään ja jättämään turhanpäiväisen nuuskuttelun sikseen. :D Kokonaisuudessaan olen ihan tyytyväinen tähän aloitusjälkeen, sillä kaadollakin Viiru oli paljon kiinnostuneempi sorkasta kuin syksyllä. Myöskään hirvenpapanat, joita oli runsaasti, eivät aiheuttaneet Viirussa mitään reaktiota eikä se yrittänyt syödä niitä! Kyllä Viirussa jotakin ainesta on (sanoo noviisi), joten tätä lisää. Ehkä kesän aikana piipahdetaan kokeessakin..

Viirulta otettiin taas 6.5. koepala silmästä, koska kasvain on kasvanut huomattavasti talven ja kevään aikana. Koepaloja otettiin niin kovakalvolta kuin silmän sisällä olevasta nesteestäkin. Toimenpiteen yhteydessä molemmista luomista poistettiin pari ylimääräistä ripseä. Olen itse alkanut epäillä, että kasvain saattaa aiheuttaa jotakin varjoja koiran näkökenttään, sillä koira on alkanut yhä enemmän puhista tyhjälle tai pimeällä liikkuville ihmisille. Tuloksissa kestänee pari viikkoa – pari ihan liian pitkää viikkoa. Voin jälleen kerran vain toivoa, ettei syöpäsoluja löydy. Silmä joudutaan joka tapauksessa jossakin vaiheessa poistamaan, joten sen asian kanssa alan jo jollakin tavalla olla sinut. Eniten joka kerralla pelottaa syöpä, joka herkästi lähettää etäpesäkkeitä esimerkiksi keuhkoihin. Tai tässä tapauksessa hyvin lähellä oleviin aivoihin..