Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2013

Takaisin harrastusten pariin

Joko nyt uskaltaisi vähän tuulettaa? Lenkeillä (sekä irti että remmissä) on mennyt paljon paremmin, Viiru on tullut luokse ja itse hakenut kontaktia. Välillä metsälenkillä on ollut pallo mukana ja olen piilottanut sitä muutaman kerran koiran etsittäväksi. Välillä olen jättänyt koiran istumaan ja kävellyt sammalikossa hajustamassa maata ja vaivihkaa jättänyt pallon jonnekin. Olen palannut koiran luokse ja seurauttanut sitä vähän johonkin suuntaan ja vapauttanut etsimään palloa. Voi sitä riemua kun Viiru on löytänyt vinkuvan tennispallon! Välillä se on saanut pitää pallon, välillä olen ottanut pallon itse. Jokaisella kerralla se on kuitenkin lähtenyt palauttamaan minulle heti ilman mitään käskyä.

Takana on nyt muutama kerta tokoilua Maaritin kanssa. Treenit ovat olleet lyhyitä ja korkeassa vireessä tehtyjä. Kentälle mennessä olen nostanut kierroksia lelulla ja Viiru on saanut juosta lelun kanssa vähän aikaa. Seuraamista on tehty juoksussa sekä reippaassa kävelyssä max. 5 lyhyttä pätkää per treenit. Viiru on ollut hyvin kontaktissa ja tekemisen into pysynyt. Liikkeestä seisominen peruuttaen on mennyt myös ihan ok kuten myös maahanmeno. Sivulle tulo tuntuu välillä olevan vähän hukassa, mutta eiköhän tarkkuus siihenkin löydy taas treenien myötä.

Eilen teimme ensimmäiset noutotreenit pariin kuukauteen. Eipä siinä jälkipolville juuri muisteltavaa jäänyt. Viiru oli ihan liian onnellinen ja homma meinasi mennä häsellykseksi. Seuraaminen oli ihan ok, mutta palautus noudatti samaa vanhaa kaavaa eli koira lähti hölmöilemään dami suussa. Aika nopeasti tilanteet saatiin kuitenkin hallintaan eikä koira päässyt valtoimenaan riekkumaan.

Teimme linjaa motivoituna niin, että jätin koiran istumaan ja vein itse damin. Tuhma koira varasti jopa kaksi kertaa perääni! Aivan uusi hullutus moinen. Jokaisen varastamisen jälkeen vein koiran takaisin paikalleen ja laitoin hihnaan, josta M sitten piti kiinni. Loppua kohden palautukset hieman parantuivat, kun olin välillä kyykyssä. Kunnes hommassa päästään taas kunnolla eteen päin, pysäytän koiran eteeni palautuksessa, otan damin ja pyydän sivulle. Kun palautus on kunnossa, voi damia alkaa ottaa taas ”lennosta” koiran suusta.

Maarit lohdutteli, että tällainen käytös oli ihan arvattavissa eikä sen takia pidä heittää kirvestä kaivoon. Viirulla on vanhat sikailutavat niin selkärangassa, joten mitä muutakaan voitiin odottaa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että pysyin itse rauhallisena enkä hermostunut koiralle. Sain johdonmukaisesti käskettyä sitä enkä alkanut karjua. Vähitellen hallinnan kautta saadaan homma taas toimimaan, uskon siihen.

talvi_metsa-5talvi_metsa-11talvi_metsa-16talvi_metsa-24talvi_metsa-31talvi_metsa-38talvi_metsa-50

Puoli vuotta silmän poistosta

Viirun oikean silmän poistosta on kulunut aikaa hieman yli puoli vuotta. Vielä puoli vuotta sitten olin ihmisten lohdutuksista ja vakuuttelusta huolimatta varma, että yksisilmäisen koiran kanssa harrastaminen tulisi olemaan sunnuntaiharrastelua.

Kesän aikana, suht nopeasti leikkauksen jälkeen, olimme kuitenkin jo mukana tosi toimissa. Tokon puolella saimme kaksi 1-tulosta. Nomen saralla homma alkoi toimia paremmin kuin koskaan ja koira eteni enemmän kuin koko elämänsä aikana. Starttaamaan emme ehtineet, mutta ensimmäisen kerran elämässäni minulla oli tunne että se on ylipäänsä mahdollista.

Normaalissa arjessa silmän puuttumista on vaikea huomata koiran käytöksestä. Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, kun Viiru on törmännyt johonkin. Törmääminenkin on liian vahva sana. Kyse on oikeammin ollut siitä, että koira on katsonut toiseen suuntaan, jolloin esimerkiksi minä olen tullut sen sokealle puolelle. Viiru on kääntynyt sokealle puolelle ja sen pää on osunut minuun. Välillä ulkona se painelee aivan mahdotonta vauhtia tiheässä pusikossa ja puiden seassa, mutta ei ole kertaakaan törmännyt mihinkään.

Pimeällä Viiru saattaa olla hieman varautuneempi kuin ennen. Tässä on kuitenkin minun omalla käytökselläni hyvin suuri rooli. Koira saattaa jäädä tuijottamaan esimerkiksi kauempana olevaa roskapönttöä tai kuten viime aikoina trendinä on ollut, liikennekartiota. Jos en saa tai huomaa tarpeeksi nopeasti katkaista tuijottamista, päästää koira muutamat pelonsekaiset varoitushaukut. Ilmeisesti se luulee pimeitä hökötyksiä uhkaaviksi ihmisiksi. Alkuaikoina Viiru haukkui pimeässä myös kohti tuleville ihmisille, mutta se on jäänyt oikeastaan kokonaan pois.

Joskus vapaana ollessaan Viiru tulee itsenäisesti kävelemään vierelleni. Olen huomannut, että tässä tapauksessa se valitsee hyvin usein oikean puolen, vaikka hihnassa lenkkeily ja harrastaminen tapahtuu aina vasemmalla puolella. Uskon että tällä on jotakin tekemistä puuttuvan silmän kanssa, sillä oikealta puolelta Viiru näkee minut paremmin.

Päivät leikkauksen jälkeen:

päivätleikkauksenjälkeen-1  Päivät leikkauksen jälkeen

 

Tikkien poiston jälkeen rajoitteet katosivat:syrja-2

 

Viiru ja koulutustunnuksen kunniaksi hankittu TK-käärme:IMG_0212

 

Silmän poisto ei ole hidastanut vauhtia:

vadelma-2

 

Harrastaminen on jatkunut:

viikonloppu-maalla-25 Harrastaminen on jatkunut

 

Poistetun silmän tilalla on enää kuoppa:untitled-6