Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2014

7. TOKO-treenit

Päivällä käytiin kentällä tekemässä mini-treeni. Kolme pätkää seuraamista ja neljä luoksetulon stoppia lyhyellä matkalla. Seuraaminen patukkapalkalla ihan ok, kontakti ei pudonnut ja pysyi oikealla paikalla. Vähän oli hangessa hankala tehdä ja sekä minä että koira horjuttiin hieman. Tuhma koira on keksinyt alkaa ennakoida pysäytystä! Tulee kenguruloikalla tai jopa ravilla ”tule”-käskyllä, joten tehtiin muutamia läpijuoksuja välissä. Itse stopit ihan ok, ei parasta Viirua.

Illalla oli vuorossa sitten varsinaiset ohjatut treenilöiset Koirakoutsilla. Aiheena edelliselläkin kerralla hinkattu luoksetulon stoppi sekä paikkamakuu. Katsottiin kouluttajan kanssa hieman myös luoksetulon jättöä. Lisäksi tehtiin itseksemme seuruuta, perusasentoai-m-kaukoja sekä muutama maahanmeno.

Aloitettiin pysäytyksillä, mutta koira ei oikein tahtonut saada vauhtia päälle ja ennakoi oikein kunnolla. Pitää ehdottomasti muistaa, että yhdestäkään ennakoinnista, loikkimisesta tai ravista ei tule koskaan pysäytystä! Jokusen läpijuoksun ja siitä palkkaamisen jälkeen sain parit hyvät stopit lyhyillä matkoilla. Kouluttajan mukaan koira reagoi hyvin käsimerkkiin ja ennakointikin on läpijuoksutuksen ja myös siitä palkkaamisen (mitä en ennen ole tehnyt) kautta suht helppo kitkeä pois – voi kun kuulostaa ihanan helpolta.

Tein reunalla seuruuta patukkapalkalla ja kontakti pysyi hyvin! Tein sekä lyhyitä parin askeleen pätkiä ja palkkasin samantien kun kontakti pysyi lähdössä että pidempää pätkää ja muutamia käännöksiä. Mielestäni meni tosi kivasti. Sekä seuruun yhteydessä että erikseen tehtiin myös perusasentoa. Viiru on alkanut tarjota aika väljää pa:ta ja välillä se takapuoli tuppaa eksymään taas selkäni taakse. Peilin edessä tehtiin välillä muutamia sarjoja, ja saatiin useita onnistumisia.

Pakko oli kaiken muun ohessa sitten tehdä pari maahanmenoa. Tein sekä nopealla käsiavulla että ilman, ja koira teki kummallakin tavalla nopeasti etupää edellä.

Avoimen kaukoja teimme yhteensä kolme settiä arviolta 3m etäisyydeltä. Ensimmäisellä kerralla tein vain yhdet vaihdot ja koira sai mennä takapalkalle. Toisella kerralla vaadin molemmat vaihdot palkalle pääsyn edellytyksenä. Viimeisellä kerralla otin kokeessakin vaaditut kaksi vaihtoa molempiin asentoihin. Koira jäi toisen vaihdon jälkeen kyttäämään takapalkkaa pää kenossa eikä noussut istumaan. Kun se ei toisestakaan käskystä noussut, kävin huomauttamassa asiasta ja nostin koiran ylös. Tästä se otti vähän itseensä eikä enää tehnyt mitään vaihtoja vaan kökötti paikallaan. Pidettiin pieni nollaustauko ja sama 2+2-setti uudelleen, ja koira teki tällä kertaa ok.

Lopuksi tehtiin neljän koiran paikkamakuu, aika 3min. Viiru oli vasemmassa reunassa ja kävin piilossa oikeassa reunassa. Kurkin oven välistä ja Viiru näytti aika huolestuneelta ja pää vähän pyöri, mutta oli kuulemma pysynyt koko ajan täysin paikallaan. Kävin välillä näyttäytymässä koiralle ja menin uudelleen piiloon. Kouluttaja kierteli koirien välissä, mutta Viiru ei välittänyt. En ole ryhmätreeneissä tehnyt piilopaikkista kuin yhden käden sormilla laskettavan määrän. Olen tosi tyytyväinen Viiruun!

Itselleni sen sijaan tulee taas pitkä miinus, sillä tein ihan liikaa kaikkea ja koiran vire pääsi laskemaan vähän liian alas. Pitäisi vain malttaa tehdä muutamaa juttua per treeni eikä vetää lähes koko tuntia putkeen.

6. TOKO-treenit ja 5. NOME-treenit

Perjantaina kävelimme läheiselle urheilukentälle – jota jostain syystä ei ole jäädytetty – tokoilemaan. Tämä oli ehkä yksi niistä treeneistä, jotka a. olisi voinut jättää tekemättä tai b. suunnitella vähän paremmin. Sorruin tekemään vähän sitä sun tätä ja vielä ihan liikaa! No, aiheina olivat seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja seisominen, luoksetulon stoppi, perusasento ja paikkamakuu.

Tehtiin seuraamista lyhyitä pätkiä ja muutamia käännöksiä sekä oikealle että vasemmalle. Tein sekä namipalkalla että patukalla. Koira tuntuu menevän vähän sekaisin sekapalkkauksesta, täytyy miettiä pitäisikö erottaa ihan omiksi treeneiksi. Ongelmana tällä kertaa oli lähtö ja kontaktin putoaminen siinä. Loppuseuruu meni ok ja koira piti hyvin kontaktin, mutta usean kerran ensimmäisen askeleen jälkeen koira vilkaisi muualle joskin heti ottaen kontaktin takaisin. Kokeilin jokusen kerran kehua heti lähdön jälkeen ja tuntui toimivan.

Maahanmenoa tein pari kertaa peruuttaen ja vinottain koiraan nähden, teki tosi nopeat liikkeet – ja vielä lumihankeen! Tein loppuun yhden seuruun yhteydessä ja meni ok, joskaan ei ihan niin nopeasti kuin aiemmat, mutta palkan arvoisesti kuitenkin. Varmaankaan näitä liikkeenomaisia ei kannata liiemmin nyt tehdä.

Tehtiin luoksetulon stoppia ja ns. liikkeestä seisomista vähän sekaisin. Ensin tein peruuttaen ja heittelin nameja vuorotellen eri puolille, mutta ne upposivat hankeen ja koko homma tyssäsikin siihen, että koira nuuskutteli minuuttitolkulla nameja hangesta. Seuravaksi heitinkin namin koiran kopattavaksi, mikä tuntui toimivan ihan ok. Seisomiset olivat yllättävän nopeita, vähitellen minun pitää taas jatkaa liikettä käskyn jälkeen. Stoppeja tehtiin pallopalkalla niin, että jätin koiran istumaan ja luoksetulosta pysäytin. Otin välissä muutamat läpijuoksut, koska koira selvästi ennakoi pysäytystä ja tuli koko matkan ihmeellistä kenguruhyppelyä. Itse stopit menivät vajaalla matkalla ihan mallikkaasti ja koira pysähtyi terävästi.

Muiden liikkeiden välissä tein muutamia perusasentoja, sillä ne ovat jostain syystä (treenaamattomuus) muuttuneet ihan luokattoman huonoiksi. Koira ei keskity vaan lässäyttää takapuolensa vain johonkin. Tätä pitää tehdä ihan kotonakin, koska ulkona kylmässä kamalassa märässä ikävässä lähes kuoleman aiheuttavassa lumihangessa koira ei ainakaan keskity.

Tein paikkamakuun arviolta 30 metrin etäisyydeltä. Viiru oli ok paikallaan, muutaman inahduksen se päästi. Ehkä kolmen minuutin kohdalla se alkoi tuijottaa selkäni taakse ja lähti karkoitushaukullaan mölisemään vähän matkan päähän. Itse en siellä mitään havainnut, mutta kai siellä jotain kovin pelottavaa ja uhkaavaa sitten oli. Vein koiran pannasta vähän vihaisena takaisin paikalleen ja aloitettiin homma alusta. Nyt koira pysyi koko ajan paikallaan eikä tuijotellut, aika ehkä 3min.

 

Eilen sunnuntaina kävimme lenkin yhteydessä tekemässä Viirulle hakuruudun. Löysin edellisellä lenkillä pari hyvää ns. metsäniemekettä, jotka kuroutuivat nurmikentälle, joten molemmin puoli aluetta pystyi heittelemään dameja eikä alueelle tullut jälkiä tai hajuja. Jätettiin Jannen kanssa koirat puuhun kiinni vähän matkan päähän ja viskottiin damit maastoon. Jotakin koirat saattoivat puiden välistä nähdä ja Ira huusi kuin sitä olisi tapettu. Viirun en kuullut sanovan mitään, vaikka eipä mitään pientä kitinää siinä mölyssä olisi kyllä kuullutkaan! Janne jäi lähetyspaikan lähelle odottelemaan kun hain Viirun. Se kävi aika lämpöisenä, joten varmuuden vuoksi seurautin sen hihnassa. Ihan ok se kuitenkin seurasi eikä vetänyt, piippasi seuratessa.

Alue oli arviolta 100m syvä ja 50m leveä, noin puolessa välissä meni polku. Lähimmät kaksi damia oli 10m päässä, seuraavat arviolta puolessa välissä ja viimeiset sitten siellä 100m päässä. Viiru lähti heti reippaasti ja käytti nenää, vaikka siitä kyllä näki ettei se ole hakua lumessa juuri tehnyt. Se toi ensin lähimmät nopeasti, sitten se toi keskivaiheilla olevan sekä toisen kauimmaisen. Tähän asti tahti ja työskentely oli tosi kivan näköistä, hieman epävarmaa koska alueella ei ollut mitään hajuja. Vähän se pyöri alueen reunoilla hajuissa ja lähti alueelta, mutta palasi kyllä tekemään hommia. Viidennen kohdalla puhti ja mielenkiinto oli lopahtaa, kun mitään ei löytynyt. Menin itse syvemmälle ruutuun ja näin, kun koira juoksi toisen kauimmaisen damin yli monta kertaa ja sai hajunkin, muttei enää viitsinyt suorittaa loppuun asti. Homma meni vähän päämäärättömäksi haahuiluksi ja Viiru jopa pissi kerran! Päätin kuitenkin, että se yksi sieltä on vielä tuotava kun kerta hajullakin ollaan oltu niin monta kertaa. Viiru vähän piristyi ja lopulta sai damin ylös. Vapautin koiran ja etsiskelimme viimeistä kuudetta damia yhdessä aika kauan. Se oli uponnut aika näppärästi lumeen jättämättä juuri minkäänlaista jälkeä, ja minäkin löysin sen ihan sattumalta.

Kaikki palautukset oli nättejä ja koira lähti ilmeisesti palauttamaan heti damin otettuaan, ainakaan sitä ei tarvinnut pillittää enkä havainnut mitään ylimääräistä juoksentelua dami suussa. Aluksi hieman harmitti kun loppu meni noin pitkäksi, mutta toisaalta koiralla oli neljällä ensimmäisellä damilla hyvä draivi ja se sai lopulta viidennenkin ylös.