Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2014

13. 14. ja 15. NOME-treenit

Tällä viikolla Maaritin kanssa treeneissä oli aiheina eteenlähetys ja damilinja. Ohjatut tokotreenit jouduin flunssan takia jättämään väliin, mutta kunnolla dropattuna ulkoilutettiin silti dameja.

 

13. NOME damilinjaa motivoituna

Harjoitus tehtiin kangasmetsässä. Jätin Viirun istumaan ja lähdin viemään dameja, mutta Viirupa varasti ja lähti rallattamaan. En saanut sitä heti pillillä luokse, vaan se kiersi muutaman kierroksen ennen luokse tuloa. Vein koiran niskasta uudestaan paikalleen ja lähdin viemään damit. Ensin kauimmainen n. 20 metrin päähän ja toinen n. 10 metrin päähän. Nyt koira pysyi paikallaan, vaikka vinkui aika lailla.

Ensin lähetys ensimmäiselle, hyvin kuunteli pilliä ja sai damin ylös. Maarit seisoi noin puolessa matkassa varmuuden vuoksi. Näin lyhyillä matkoilla pitää vain itse olla tarkkana, että ehtii pillittää tarpeeksi ajoissa. Viirukin on suht nopea koira, joten tuntuu että pillittää saa melkein heti sen lähdettyä liikkeelle. Myös kauimmainen löytyi, vaikka Viiru kaarsi hieman oikean kautta. Pillillä se kuitenkin löi nenänsä maahan ja sai damin ylös. Tällä välin Maarit laittoi samoille paikoille Viirun huomaamatta damit ja otettiin sama juttu uudelleen. Viiru yritti juosta suoraa kauimmaiselle damille, mutta pillillä ja Maaritin köhöhdyksellä se palasi hieman ja otti ensimmäisen. Toiselle se lähti vähän huonosti ja kaarsi, mutta sain muutamalla eteen-käskyllä sen oikeaan paikkaan. Maarit jätti samoille paikoille vielä yhdet damit muistiin ja vaihdoimme paikkaa.

Menimme vähän matkan päähän ja Maarit vei taas damit samoilla etäisyyksillä. Ensimmäinen hyvin ylös, toisella Viiru kaarsi palautuksessa hieman mutta tuli pillillä luokse. Maarit jätti taas Viirun huomamatta damit ja otettiin sama uudelleen. Nyt molemmat hyvin ylös ja palautus ok. Huomasimme, että lähes linjalla oli aivan tuore hirven läjä. Viiru haisteli pitkään koivikkoon ja yhdessä palautuksessa meinasi vähän kiertää sinne, joten ehkä hirven lymyilivät vähän matkan päässä pusikossa.

Palasimme ensimmäiselle paikalle ja otimme linjan muistina. Nyt Maarit ei ollut estämässä, mikäli Viiru olisi karannut suoraan ensimmäiselle, vaan seisoi takanani. Ensimmäinen ok, toisella möhlin itse. Lähetin koiran, kun se katsoi hieman linjalta pois päin, joten se lähti vinoon. Sain Viirun takaisin ja odotin vähän aikaa ennen kuin lähetin uudelleen. Nyt se meni suoraa linjaa ja varmistin vielä uudella käskyllä ensimmäisen hajun kohdalla.

Vaikka itse palautukset olivat ok, luovutuksissa oli parantamisen varaa. Koira kävi sen verran kuumana, että olisi mielellään roiskaissut damin suustaan. Sain damit kuitenkin nopealla toiminnalla joka kerta käteen.

 

14. NOME damilinjaa

Aluksi koirat saivat juoksennella pellolla vapaana, sitten laitoimme muut autoon ja teimme Maaritin kasvatille Paksulle treenin. Tämän jälkeen otin Viirun autosta ja menimme samalle paikalle kuin Paksun kanssa treenatessa, jolloin hajuja olisi jo hieman.

Teimme metsätien molemmin puolin metsään damilinjaa. Ensin niin, että koira näki damien viennin. Kuunteli hyvin pilliä ja sai damit ylös. Sitten otimme saman uudelleen, mutta ampumisen mukaan. Viiru kävi vähän kuumana, mutta en usko sen johtuneen niinkään ampumisesta. Odottamisen aikaisesta ääntelystä ja levottomuudesta huolimatta se teki itse tehtävän hyvin. Lähdin Viirun kanssa ja Maarit vei vielä yhdet damit samoille paikoille.

Vaihdoimme paikkaa tien toiselle puolelle vähän matkan päähän. Ensin koira näki damien viennin, toisella kierroksella damit vietiin palautuksen aikana. Ensimmäinen dami ok, jälkimmäisellä se lähti haahuilemaan johonkin ja kutsuin takaisin. Uudella lähetyksellä se kuitenkin eteni suoraa ja sai damin ylös.

Lopuksi otimme ns. sokkona damit ensimmäiseltä paikalta ampumisen kanssa. Viiru vinkui aika lailla, mutta sai silti damit ylös eikä yrittänyt vaihtaa.

 

15. NOME damilinjaa

Samalla kaavalla kuten viime kerralla, eli ensin koirat saivat juosta, sitten treenattiin Paksun kanssa ja lopuksi Viirun kanssa. Tällä kertaa jätettiin jo Paksun treenin aikana Viirulle damit edellisen kerran paikalle. Tehtiin ns. kokeenomainen suoritus, eli seurautin koiran tieltä lähetyspaikkaan, linjalle tuli ampuminen ja sen jälkeen lähetin koiran. Viiru vinkui taas vähän, mutta ei varastanut vaikka oli ilman hihnaa. Se teki tehtävän hyvin ja vauhdikkaasti, joten tällä kertaa emme tehneet muuta treeniä.

Maaritin kanssa puhuimme, että Dameissa teemme meidän tasoisen suorituksen. Vaikka ääntelystä vähennetään pisteitä, tilanne ja osaamistaso on tällä hetkellä tällainen eikä siitä muuksi muutu. Teen kuten treeneissä ja annan huutaa jos huutaa, tietysti yritän tilanteen sallimissa keinoissa sitä vähentää.

Karo

Kun syksyllä 2004 tutustuin nykyiseen avomieheeni Janneen, tutustuin samalla myös koiraan, joka on vaikuttanut elämääni enemmän kuin varmasti edes ymmärrän. Siitä lähtien Karo on kuulunut lähtemättömästi myös minun elämääni. Sen myötä minusta kasvoi lopullisesti koiraihminen. Sen kanssa olen viettänyt tähän asti parhaimman jouluni viitisen vuotta sitten, kun Janne vietti joulua sukulaistensa luona ja Karo oli minulla hoidossa. Se oli mukana mummullani, kävin sen kanssa urheilukentällä heittelemässä lumipalloja ja painimassa, sain avata sille joulupaketteja ja istua kotimatkan pimeässä lumipyryssä auton takapenkillä onnellinen koira tuhisten sylissä. Voin edelleen muistaa sen onnen, jota sinä päivänä tunsin. Se on varmasti yksi parhaista muistoista Karon kanssa.

Kun alle viisitoistavuotiaana istuin Jannen ja tämän veljen kyydissä peltoauton takapenkillä, kainalossani istui totta kai Karo. Karo makasi kainalossani, kun liikenneonnettomuudessa pirstoutunut käteni hiljalleen alkoi parantua. Kun Karon utarekasvain tulehtui ja puhkesi, nukuin Karon vieressä keittiön lattialla sen turvana. Elokuvia sängyssä katsellessa kainalopaikan sai itseoikeutetusti Karo. Aluksi salaa ja myöhemmin vähemmän salaa herkuttelimme yhdessä Karon kanssa milloin milläkin ja vähitellen aloimme kutsua minua keksitädiksi. Kävimme yhdessä juoksulenkeillä ja ruokkimassa sorsia, katsomassa ilotulitusta ja rakensimme koirankopin.

Hieman yli viikko sitten perjantaina, tarkemmin 14.3., sain tuntea sellaista menettämisen tuskaa, jota en ole koskaan aikaisemmin tuntenut. Tuona tuulisena aamuna menetin ystäväni, parhaan ystäväni, elämäni koiran, jollaista en tule koskaan tapaamaan toista.

Olen tuosta aamusta lähtien käynyt tapahtumia mielessäni läpi päivittäin tunteja. Olen yrittänyt ajatuksissani luoda täydellistä kirjoitusta, josta huokuisi rakkauteni tätä koiraa kohtaan. Olen vältellyt kirjoittamista, sillä mikään ei ole tuntunut tarpeeksi arvokkaalta ja hyvältä. Yhä edelleenkään mikään ei tunnu riittävältä, mutta olen tajunnut käsitelleeni asiaa niin paljon, etten varmasti olisi näin järjestelmällisesti ja rationaalisesti pystynyt siihen muuten.

 

Seuraavaksi kerron, mitä tuona aamuna oikeastaan tapahtui.

Jannen äiti soitti minulle aamulla puoli kahdeksan jälkeen, että Karo oli aamulla ennen seitsemää lähtenyt livohkaan pihalta. Yleensä Jannen isä päästi koiran ulos hakiessaan aamulehden, joten mistään oven raosta livahtamisesta ei ollut kyse. Karo on pari kertaa viime aikoina tehnyt samanlaisen katoamistempun, mutta ilmestynyt omia aikojaan takaisin. Yön aikana koira oli ollut levoton ja läähättänyt, mitä se oli aiemminkin tehnyt tuulisella ilmalla. Lähdin etsintöihin mukaan ja tunnin verran huutelin koiraa lähitienoilta. Laitoimme myös karkureihin sekä Facebookkiin ilmoituksen karanneesta koirasta. Aikaa ei ehtinyt kulua kovin kauaa, kun saimme vihiä kilometrin päässä sijaitsevan moottoritien varressa olevasta koirasta. Jonkun tutuntuttu oli aamulla noin 7.45 ajanut täysperävaunullisella rekalla kyseisen kohdan ohi ja törmännyt tiellä seisoneeseen mustaan koiraan.

Laskeuduin jyrkkää alamäkeä penkalle, jonne kuski oli koiran siirtänyt. Siinä se oli, musta koira suolet pitkin piennarta luut töröttäen. Vaikka koira oli pahan näköinen, ei minulla ollut hetkeäkään vaikeuksia tunnistaa sitä Karoksi. Koira oli kuollut onneksi heti, sillä 100km/h ajava rekka ei ole kovin armelias. Koiran vasen puoli oli rusentunut, takajalat jotenkin kiinni ruumiissa vaikka koko lantio oli murskana. Vatsa oli vasemmalta puolelta avoin ja sisältö ulkona. Myös leuka oli murtunut.

Jannen veli toi peiton ja jätesäkkejä paikalle, joiden päälle saimme Karon pakattua. Kannoimme yhdessä koiran autoon ja kotiin. Näytimme Jannen kanssa Karon päätä ja hieman säästynyttä kylkeä peiton alta Viirulle ja Iralle yksitellen. Viiru meni peiton luo varovaisesti, nuuski hetken aikaa ja kuin salamaniskusta menetti kiinnostuksensa ja lähti. Samoin oli Jannen mukaan tehnyt myös Ira. Olen onnellinen, että myös koirat saivat todeta koiralauman johtajansa kuolleen eivätkä joutuneet viikko tolkulla etsimään sitä. Pian tämän jälkeen veimmekin Karon tuhkattavaksi.

 

Olen melko varma, että Karo alkoi jo olla hieman seniili ja muisti ontua hiljalleen, ikäähän sillä oli jo 12 vuotta. Uskon sen pelästyneen tuulta ja lähteneen pakoon. Uskon sen eksyneen ja ehkä menneen jopa paniikkiin eikä se näin ollen ole osannut enää kotiin. Koskaanhan asian oikeaa laitaa ei varmasti saada selville, mutta asioiden selvittäminen ja selittäminen itselle on osa prosessia. Mikäli tästä kammottavasta tapahtumasta on etsittävä jotakin hyvää, lähti koira nopeasti. Se sai viimeiset päivänsä olla onnellinen eikä sillä ollut vähitellen riuduttavaa sairautta tai kipuja. Monet ihmiset toivovat kuolevansa saappaat jalassa, Karo sai näin tehdä. Teimme kaksi päivää aiemmin koko lauman voimin kahden tunnin metsälenkin, Jannen veli heitteli edellisenä päivänä Karolle tennispalloa ja minä annoin palan pitsaa. Itse kuolema on varmasti ollut, näin haluan uskoa, hyvin nopea.

Olen iloinen, että löysin Karon ensimmäisenä, sain kantaa sen kotiin ja viedä tuhkattavaksi. Vaikka se on tuottanut määrittelemätöntä tuskaa, se on tuonut myös lohtua siitä, että sain huolehtia parhaasta ystävästäni loppuun asti. Ensimmäinen tunne Karon löytäessäni oli ylitse vyöryvä tuska, mutta pian tilalle tuli tyyneys. En muista pitkään aikaan ajatelleeni niin selkeästi ja kirkkaasti, tiesin miten pitää toimia ja kykenin siirtämään raa’an näköisen ruumiin pois. En voinut jättää ystävääni sinne, en voinut kokea inhoa siitä mitä sille oli tapahtunut tai jättää sitä jonkun muun tehtäväksi. Tilanteesta huolehtiminen oli vähintä mitä kykenin tekemään koiralle, jolta sain niin paljon.

Niin suuri rakkaus jota Karoa kohtaan tunnen vaatii suuren surun. Olen mittaamattoman onnellinen, että sain elää lähes kymmenen vuotta sen kanssa.

Karo 24.3.2002-14.3.2014

 

20060706_karo20070104_karo-220070104_karo20061120_karo20070105_karo-220070105_karo-320080608_karo20070105_karo20081114_karo20090614_karo-220090614_karo20090716_karo20090923_karo20091110_karo20091227_karo20091230_karo20100128_karoHigh five!20100415_karo-220100415_karo-320100415_karo20100630_karo20100704_karo20100705_karo20100731_karo20101216_karo-220101216_karo-320101216_karo-420101216_karo20101227_karo20120101_karo20111221_karo20111208_karo20110224_karo20110221_karo20110220_karo20120929_karo20121206_karo20130303_karo20130928_karo20131123_karo20140228_karo

12. 13. 14. ja 15. TOKO-treenit sekä 6. 7. 8. 9. 10. 11. ja 12. NOME-treenit

6.3. 12.TOKO

Illalla kävin itsekseni treenaamassa kentällä. Laitettiin luoksetulomerkit Viirun kanssa ja sen jälkeen tehtiin jokusia pätkiä seuraamista. Palkkasin paljon patukalla ja sain koiralle hyvän vireen. Jokusia käännöksiä, ihan ok. Lähinnä pääpaino suoralla ja vireessä. Väliin otin muutamat luoksetulot, ensin läpijuoksun ja sitten stopin. Pidin kädessä palloa valmiina ja samalla kädellä näytin stoppimerkin, jonka jälkeen heitin pallon. Stopit aika hyviä. Takapalkalla tehtiin istu-maahan-kaukoja. Tein vähän vaihtelevasti, joskus sai mennä palkalle jo ensimmäisestä vaihdosta, joskus vaadin koko setin. Ainoastaan kerran nousi istumaan vähän huolimattomasti, muuten kaikki meni hienosti. Taas muutama pätkä seuruuta meni ok. Loppuun tehtiin stoppeja sekä läpijuoksuja, yritin pysäyttää heti lähdön jälkeen kauas itsestäni. Hieman hitaampia stoppeja, mutta palkan arvoisia ehdottomasti. Loppuun riekutusta patukalla ja Viiru oli ihan liekeissä.

 

7.3. 6.NOME

Tunnin metsälenkin yhteydessä tehtiin pieni treeni jo vähän rehevöityneellä hakkuualueella. Janne oli avustamassa ja Ira, Karo sekä Jannen isä hieman kauempana odottelemassa. Omassa päässä huomasi heti yhdenkin katsojan vaikutuksen, sillä tekeminen ei ollut yhtä vapautunutta kuin normaalisti. Vaikka siis Jannen isää en arastele tai ujostele, riittää että joku seuraa tekemisiäni. Tehtävänä oli damilinja niin, että itse vein koiran kanssa lähemmän damin noin kymmeneen metriin ja Janne kauemmas noin 20 metriin. Viiru painoi joka kerta ensimmäisen damin yli pillistä läpi, joten hommasta ei meinannut tulla mitään. Pari kertaa sain sen lopulta tuomaan lähimmän damin, mutta päin mäntyä meni silti. Siirryttiin vanhalle metsäautotielle ja yritettiin samaa. Viiru ei kuitenkaan ollut mukana vaan haisteli kaikkea muuta, joten jätettiin toinen dami pois ja yritin saada nyt koiran ylipäänsä etenemään linjalla sille ensimmäiselle damille. Milloin se haisteli keppejä, milloin se ei muuten vain lähtenyt. Kerran se meni sunnuntaihölkällä damille ja toi, viimeisellä kerralla vähän reippaammin joten lopetin siihen. Tämä oli niitä sarjassamme paska juttu mutta tulipahan tehtyä -treenejä.

 

8.3. 7.NOME

Metsälenkin loppuun tehtiin Viirulle ihan perus linjaa metsäpolulla niin, että Ira oli puussa kiinni vähän matkan päässä odottamassa.  Janne vei damin parinkymmenen metrin päähän ja lähetin Viirun. Meni suoraan damille vauhdilla ja palautti nätisti. Sitten jostain pöpeliköstä pölähti kaksi koiran ulkoiluttajaa sekottamaan pakkaa ja jäivät vähäksi aikaa tuijottelemaan, joten treeniin tuli pieni tauko. Ihmisten lähdettyä sama homma, mutta Viiru paineli pusikkoon haistelemaan koirakoiden hajut. Sain sen lopulta pois ja muistutin damin paikasta. Viimeisellä lähetyksellä Viiru meni vauhdilla damille ja palautti hyvin, siihen oli hyvä lopettaa mini-treeni.

 

11.3. 8.NOME 

Tällä kertaa olin metsälenkillä Viirun, Iran ja Karon kanssa. Alkulenkistä laitoin muut puuhun kiinni ja tein Viirun kanssa linjaa risukkoisella hakkuuaukealla. Ensin lyhyemmällä matkalla, mutta loppuun arviolta 30-40m matkalta. Jätin koiran joka kerralla istumaan ja vein damin hieman hajustaen aluetta. Viiru meni jokaisella kerralla hyvin damille ja sai pillillä ylös, ei välittänyt puussa kiinni olevien haukunnasta. Jokaisella kerralla vein damin hieman pidemmälle, jolloin koira joutui ylittämään edelliset hajut. Vahvistin eteen-käskyä hajujen kohdalla ja Viiru eteni mukavasti. Lopuksi tein kaksi taakselähetystä niin, että koiran nähden jätin damin ja paikalta lähetin taakse, lyhyet matkat ja Viiru teki ok.

Loppulenkistä laitoin muut taas puuhun kiinni ja tein toisella hakkuuaukealla Viirulle kuuden damin hakuruudun. Jätin Viirun istumaan lähetykseen ja lähdin alueelle. Kyykin ja olin pudottelevinani dameja sekä hajustin puskia samalla kun vein dameja. Viiru lähti paikaltaan kaksi kertaa, mutta kummallakin kerralla tuli ihmetyksekseni minun luokseni eikä painunut hajuille. Palautin koiran vähän ikävästi paikalleen ja kyllähän se sitten hyvin nopeasti tajusi että sieltä ei lähdetä hillumaan. Itse alue oli vajaa 50m leveä ja noin 100m syvä. Damit oli alueen reunoilla kaaressa, oikella olevat pienessä kuusikossa. Ensimmäisellä lähetyksellä Viiru meni tyhjälle hajulle, mutta nopeasti alkoi tehdä tosi hyvin töitä nenää käyttäen. Sai ensin kaksi lähintä oikealta ylös, sitten vasemmalta lähimmän ja oikealta kauimman. Sitten Viiru meni pyörimään hieman alueen ulkopuolelle ja löysi kepin jota oli aiemmin kantanut. Kovin iloisena se lähti heti palauttamaan ja totta kai otin kepin iloisena vastaan. :) Viimeisenä Viiru toi vasemmalta keskimmäisen damin ja sen jälkeen vapautin sekä annoin pallon palkaksi. Yhdessä lähdimme vielä alueelle ja haimme kauimmaisen damin. Saldona siis viisi damia+yksi keppi.

 

11.3. 13.TOKO 

Ohjatulla tokotunnilla aiheina olivat pysäytys, seuraaminen sekä paikkamakuu. Viirun kanssa katsottiin seuruussa hieman käännöksiä. Päädyttiin aloittamaan loivemmilla 45-asteen käännöksillä, etten ”kaadu” koiran päälle. Sinänsä Viiru varmasti osaisi käännökset ja käyttää takapäätä hyvin, mutta ongelma taas kerran on ohjaajassa. Minun pitää muistaa pään kääntämisellä kertoa koiralle, koska ollaan kääntymässä. Pysäytystä tein jättäen koiran paikalleen ja palkkaamalla pallolla. Hieman kuului ääntä jätöissä, kerran palasin takaisin hieman rauhoittamaan kun ääntely ei lakannut. Stopit puolesta välistä minuun päin ok, mutta kauempana ei ihan niin teräviä. Näihin pitää ehdottomasti kiinnittää huomiota. Loppuun paikkamakuu 3min, olin vain muutaman metrin päässä Viirusta. Se oli koko ajan hiljaa eikä liikkunut yhtään levottomasti, vaikka viereinen koira touhusi välillä omiaan.

 

12.3. 14.TOKO

Ehdin taas treenata Viirun kanssa ennen vetämääni arkitokoa. Liikkeellä oli viiden aikaan ihan julmetusti ihmisiä, joten niistäkin sai hyvää häiriötä. Aluksi riekuttiin vähän patukalla, mistä siirryttiin seuraamiseen. Viiru teki aluksi tosi hyvin ja hyvällä intensiteetillä, jopa pidemmillä pätkillä kontakti pysyi ja käännöksissä oli tiivis. Loppua kohden vähän löystyi, mutta itsehän olisi pitänyt tajuta lopettaa ajoissa. Sitten tein stoppia repunkierrolla. Viiru tarjosi hyvin paljon ennakointia, joten tein paljon vain pelkkää juoksutusta. Muutamat ihan kivat stopit saatiin aikaan lyhyellä matkalla. Seuraavaksi tein kaksi paikkamakuuta eri paikoissa. Molemmissa etäisyys vain muutama metrin ja aika pari minuuttia. Viiru oli hiljaa eikä ollut levoton. Lopuksi tein pari settiä i-m-kakeja suunnilleen 5m etäisyydellä. Ympärillä oli paljon häiriötä, mutta Viiru teki kaikki vaihdot hyvin. Koko treenin ajan ympärillä pyöri kaksi pikkutyttöä ja Viirua vähän epäilytti, mutta kokosi hyvin itsensä tekemään vaikka välillä piti pari haukahdusta päästää.

 

13.3. 9.NOME

Taas lenkin yhteydessä pieni treeni Viirulle Iran odottaessa kiinni puussa kiinni. Janne heitti markkeerauksia Viirun oikealle puolelle 15-20 metrin päähän. Ensimmäisen toi hyvin parin metrin päähän, mutta pudotti ja meni mussuttamaan vieressä ollutta kakkakasaa! Vedin Viirun pois ja käskin tuoda damin käteen asti. Loput kolme meni ok, koira markkeerasi ok ja palautti ilman kakkarundeja.

 

17.3. 10.NOME

Aloitettiin taas treenit Maaritin kanssa. Kolme viikkoa treenaamme Pirkan dameja silmällä pitäen ja sitten mietitään lisää. Ajatuksena oli tehdä sekä 1- että 2-markkeerauksia, mutta ykkösiinhän se jäi. Ensin lähetys tieltä ja heitto koiran vasemmalle puolelle risuiselle hakkuuaukealle. Viiru jäi useamman kerran pyörimään saman puunrungon viereen ja haistelemaan kaikkea muuta kuin dameja. Otimme lähetystä lähempää ja lopulta useamman yrityksen jälkeen koira toi teki edes siedettävällä tavalla hommia. Jokaisella kerralla se kuitenkin juuttui samaan puunrunkoon ja jäi sen lähelle pyörimään. Sama homma oikealle puolelle ja toimi paljon paremmin. Etäisyyttä saatiin kasvatettua ja koira painoi suoraan damille. Palautukset olivat hieman hitaita ja sain kannustaa koiraa. Ajatuksena jäi, että vasemmalle heitossa ollaan rintamasuunta heittäjään eikä pudotuspaikkaan, mutta markkeerauksessa oikealle käännytään Viirun kanssa selvästi heittoon päin. Kokonaisuutena aika kamala treeni, sillä koira veti aika sunnuntaimoodilla.

 

18.3. 15.TOKO

Ohjatulla tunnilla oli vain kaksi koirakkoa, joten ehdimme käydä asioita vähän perusteellisemmin läpi. Ensin Viirun kanssa katsoimme seuraamista. Sinänsä koira teki hyvin, mutta itse häiriinnyin liikkurista aivan valtavasti. Singahdin heti johonkin suuntaan liikkurin käskystä ja koira oli vähän ulalla että mitä toi nainen tekee. Sitten Viiru alkoi pärskiä joka kerralla liikkeelle lähdössä, eli sitä alkoi selvästi ahdistaa tilanne. Se on aiemminkin pärskinyt, mutta tänä talvena sitä ei ole juurikaan ilmennyt. Tehtiin yksi pätkä sitten niin, että liikkuri liikkuroi mutta tein ihan oman kaavion käskytyksestä piittaamatta ja meno parani heti. Pitää tehdä treeniä ilman koiraa niin, että joku liikkuroi ja minä teen.

Stoppia tehtiin kahden pönkän kiertona. Sain Viirulle tosi hyvän menon päälle, mutta itse olin jälleen vähän liian apaattinen ja eleetön. Loppuun sain pari tosi hienoa pysähtymistä kun itse eläydyin paremmin. Myös tällä kertaa sain noottia siitä, että pysäytän koiraa aina samaan paikkaan eli puoleen väliin tai lähemmäs minua. Lopuksi tein yhden pysäytyksen heti kun koira oli kiertänyt tuolin ja vau se oli kyllä tosi nätti! Näitä lisää.

Lopuksi otettiin muutaman minuutin paikkamakuu, johon kouluttaja haki vielä oman pentunsa. Jätössä Viiru kitisi kerran, muuten se oli ihan hiljaa ja rennosti vaikka vieressä ollut pentu teki välillä ihan omiaan.

 

19.3. 11.NOME

Markkeeraustreeniä alamäkeen rehevöityneellä hakkuulla Maaritin kanssa, Maaritin koira mukana hieman sivummalla odottamassa. Ensin lyhyemmältä matkalta vasemmalle markkeeraus, Viirulla hetki kesti mutta suht vaivattomasti löysi damille. Joka heitolla otettiin lähetystä taaksepäin ja Viiru teki tosi hyvin, hieman sai palautuksissa vielä kannustaa vauhtia. Sitten yksi heitto oikealle, meni ok. Lopuksi yksi kakkonen niin, että ensin heitto oikealle ja sitten vasemmalle, koira haki vasemman ensin. Hyvät palautukset eikä haikaillut ennen palautusta toiselle damille. Kokonaisuudessaan treeni meni tosi hyvin etenkin kun vertaa edelliseen yritykseen parin päivän taakse. Maarit teki Torvelle pari linjaa ja minä odottelin vähän matkan päässä Viirun kanssa. Pyysin kontaktia ja palkkailin sitä, jottei alkaisi kitistä. Lopussa päästi muutamat vinkunat, joten tein vastakkaiseen suuntaan seuraamista.

21.3. 12.NOME

Maaritin kanssa metsässä markkeerausta, Torvi oli taas jonkun matkan päässä odottelemassa. Aloitettiin taas lyhyemmältä matkalta vasemmalle heitoilla, Viiru markkeerasi tosi hyvin ja matkaa päästiin heti pidentämään. Välillä otettiin heittoja myös oikealle, Viiru markkeerasi nekin tosi hyvin ja palautti vauhdilla. Noin puolessa välissä treeniä Viiru alkoi käydä aika kuumana, päästi vähän ääntä ja heiton aikana nyki paikallaan. Ajattelin koko ajan, että koska se varastaa mutta se malttoi kuitenkin istua paikallaan. Odottelin sitten aina viitisen sekuntia heiton jälkeen, ennen kuin lähetin koiran. Lopuksi tehtiin kakkonen niin, että koira haki ensin vasemman damin. Odotin taas ennen lähettämistä hetken, jolloin koira otti aika huolestuneen näköisenä kontaktin. Näytin hieman kädellä ja lähtin damille. Koira meni suoraan damille, otti ylös ja palautti nopeasti. Odotin oikean damin kanssa myös hetken ja lähetin koiran sinne. Oikea dami oli hieman puiden takana, mutta Viiru sai senkin hyvin ylös. Maaritin kanssa puhuttiin, että Viiru markkeeraa kaikkein parhaiten silloin, kun se käy hieman kuumana ja on vähän ahdistunut – ilmeisesti se alkaa silloin keskittyä paremmin. Toisaalta markkeerauksia ei ole mitenkään liikaa viime aikoina tehty, joten kolme kertaa viikossa yhtäkkiä on sille paljon. Hyvä mieli jäi!

8. 9. 10. ja 11. TOKO-treenit

Jaahas, elossa ollaan vaikka meistä ei ole viime aikoina kuulunutkaan. Treenattu on silti ihan liian vähän: tokoa jokusen kerran, mutta damit eivät ole ulos asti päässeet ihan hetkeen.

Jouduttiin pitämään kaksi kertaa taukoa ohjatuista treeneistä. Toissa viikolla kuitenkin päästiin taas tositoimiin. Aiheina olivat seuraaminen ja etenkin oikealle käännös sekä luoksetulon stopit. Itsekseni tein vielä perusasentoja peilin edessä, seisomista sekä maahanmenoa.

Seuraaminen meni hyvin, koira oli oikealla paikalla. Oikealle käännöksissä koira jäi hieman väljäksi ja sain vinkiksi imuttaa koiraa muutaman treenikerran ja keskittyä ihan vain paikalla käännöksiin yhdistämättä sitä seuraamiseen. Stoppeja tehtiin heittämällä niin, että heitin nameja ja koiran tullessa takaisin joko pysäytin sen tai kutsuin suoraa läpi. Ennakointi hävisi aika tehokkaasti jo muutamasta läpijuoksusta.

 

Maanantaina kävin Viirun kanssa illalla treenaamassa pienet pätkät. Tein seuraamista ja käännöksiä joka suuntaan. Kontakti pysyi hyvin koko ajan ja paikkakin oli ok, vaikka läheisen talon pihalla haukkui koira taukoamatta. Tein peruuttaen muutamia stoppeja sekä käsimerkillä että suullisella käskyllä, kummallakin tavalla ok. Tässä vaiheessa vaihdoimme kenttää, sillä parkkipaikalle jossa treenasimme tuli useita mopoautoja ajamaan paskarinkiä ja minua alkoi toden teolla pelottaa henkipoloiseni puolesta. Ajeltiin autolla parin kilometrin päähän toiselle kentälle, jossa tein myös muutamat seuruupätkät, jotka menivät myös hyvin. Tein lopuksi pari luoksetulon stoppia niin, että jätin koiran istumaan ja kutsuin luokse. Noin puolessa välissä (10m?) pysäytin koiran ja kävin palkkaamassa. Pysähtyi suht napakasti, vaikka pystyy kyllä vielä parempaan. Otin lisäksi pari läpijuoksua.

 

Tämän viikon ohjatuissa treenilöisissä aiheena oli luoksetulo ja stopit sekä pari paikkamakuuta. Tein itsekseni seuraamista ja peruuttaen pysähdystä sekä peilin edessä perusasentoa. Leikitin treenin alkuun Viirua lelulla ja tein heti perään perusasentoja. Tarjoaa taas takapuolta vinoon selän taakse… Osaa kyllä tehdä oikeinkin, mutta täpinöissään edelleen lässäyttää takapuolensa mihin sattuu. Pitää taas olla ekstratarkkana etten palkkaa yhtään vinoista asennoista. Pohjustin stoppeja tehden peruutellen muutamia pysähdyksiä sekä käsimerkillä että sanallisella käskyllä, ja Viiru pysähtyi napakasti.

Varsinaisia stoppeja teimme aluksi heittämällä nameja itsestä pois päin ja koiran tullessa luokse joko pysyttämällä sen tai heittämällä namin vastakkaiseen suuntaan. Sain noottia vähän laiskasta ja kansantanhumaisesta :D käsimerkistä. Pitää siis kiinnittää tähänkin huomiota, että käsimerkki on napakka eikä vain joku käden huiskautus. Stoppeja tehtiin lisäksi tuolin kiertämisen kautta. Aluksi itse kiertäminen meinasi olla vähän hukassa, mutta muutaman toiston jälkeen lapukka viipotti innoissaan. Sain useita hyvin stoppeja tehtyä ja Viiru pysähtyi mukavan täpäkästi. Heti tämän perään tehtiin perus luoksetuloja häiriköitynä. Ensin kenttä oli täynnä leluja, sitten ohjaaja vingutti ja heitteli lelua itsekseen ja viimeisellä kerralla heitti lelun Viirun lähelle sen tullessa luokse. Yhdelläkään kerralla Viirulla ei ollut aikomustakaan mennä lelulle, heitossakin se käänsi vain päänsä ”jaaha tuonne se putosi.” :) Viiru ei jätöissä liikkunut tai kitissyt lainkaan! Itsekseni tein reunalla muutaman lyhyen seuruupätkän suoraa sekä käännöksiä oikealle, jotka menivät ok.

Lopuksi teimme kaikki kolme koirakkoa kaksi paikkamakuuta. Ensin 2min, jossa itse menin arviolta 10m päähän. Viiru kitisi lähtiessäni kerran ja hieman vaihteli asentoa, muuten oli koko ajan ok eikä haistellut. Toisella kerralla Viiru ei mennyt ensimmäisellä käskyllä maahan (!). Jäin vain parin metrin päähän, sillä siinä kohdassa Viiru yleensä päästää kitinän. Nyt se oli koko vajaa kaksiminuuttisen aivan hiljaa, ei vaihdellut asentoa eikä pää pyörinyt. Aionkin nyt tehdä jokusen kerran paikallaoloa ihan lyhyellä matkalla ja hieman pidempää aikaa.

 

Tänään tein lyhyen treenin ennen vetämääni arkitottiskurssia. Ensin leikittiin patukalla, jonka jälkeen parit pysähdykset peruuttaen. Mielestäni oli tosi nopeaa reagointia ja hyvät pysähdykset. Sitten pari pätkää suoraa seuraamista. Yhtä kertaa lukuun ottamatta Viirulla oli hyvä kontakti ja paikka. Yhdellä kerralla se pudotti kontaktin lähdössä, joten otin koko homman alusta. Lopuksi tehtiin stoppeja repunkiertona. Nyt kierto muistui heti mieleen ja Viirulla näytti olevan hirmu hauskaa! Itse stopit ok ja yritin kiinnittää huomiota käsimerkkiini.

Lisäksi tein kotona pari settiä istu-maahan-kaukoja muutaman metrin etäisyydeltä. Ensin tein i-m-i-m ja palkka, sitten m-i-m-i ja palkka. Lopuksi tein vielä yhdet vaihdot kumpaakin. Viiru teki tosi kivasti eikä liikkunut yhtään paikaltaan. Tein ns. seuraamisen yhteydessä kaksi seisomista ja kaksi maahanmenoa. Viiru ei hiippaillut yhtään perään vaan seisahtui heti, myös maahanmenossa putosi välittömästi. Jumppailin namilla myös muutamat seiso-maahan kaukot.