Muu lauma

Blogia kirjoittaa Viirun omistaja ja toivottavasti edes jonkinlainen johtaja Noora. Olen 22-vuotias röntgenhoitajaopiskelija Tampereelta. Viiru on ensimmäinen oma koirani, joten olen sen kanssa tehnyt hyvin paljon virheitä, joiden seurauksia blogista on mahdollista lukea vähän turhankin usein. Olen kuitenkin Viirun kanssa kasvanut ja oppinut paljon, mitä on olla koiran omistaja, ohjaaja ja kouluttaja.

jaalla_ja_toko-52

Kouluttajana ja omistajana paras puoleni on varmaankin loputon periksiantamattomuus ja itsepäisyys. Vaikka pilalle menneen treenin tai kokeen jälkeen vannon lopettavani kyseisen lajin tai luovuttavani kokonaan, en kuitenkaan todellisuudessa suostuisi tekemään sitä mistään hinnasta. Saan lopulta aina kasattua itseni ja jatkettua treenaamista. Huonoja puoliahan riittää. Jään vellomaan epäonnistumisiin turhan pitkäksi aikaa. Esimerkiksi koiran karatessa alan pelätä samoin tapahtuvan tulevissa treeneissä, ja totta kai koira huomaa tämän minusta. Tämä johtaa tietysti siihen, että koira karkaa suuremmalla todennäköisyydellä. Olen myös aivan liian kriittinen itseäni ja koiraa kohtaan. Asioiden pitäisi onnistua heti, ja jos ne eivät onnistu, vaivun epätoivoon enkä osaa soveltaa. Asetan liian suuria tavoitteita (täysin onnistunut liike), enkä huomaa pieniä onnistumisia ja välitavoitteiden saavuttamista. Toisaalta olen oppinut lukemaan koiraa paremmin, mutta panikoidun helposti ja täten olen auttamatta askeleen jäljessä koiraa. Loputon periksiantamattomuus on myös yksi oire ehkä pahimmasta heikkoudestani: olen todella huono häviäjä. Olen hyvin ehdoton, haluan kaikki tai ei mitään. Jos en osaa jotakin asiaa täydellisesti, sitä ei kannata edes yrittää. Tämä on nähtävissä ihan jokapäiväisessä arjessa.

taipumuskoe-7Olen hyvin itsekseen viihtyvää sorttia, ja lähinnä ahdistun liiasta sosiaalisuudesta ja ihmisjoukosta. Viirun myötä minun on ollut pakko siirtyä mukavuusalueeni ulkopuolelle ja kohdata paljon ihmisiä. Olen erilaisissa koulutuksissa ja leireillä joutunut suorittamaan ihmisjoukon edessä, mikä on tehnyt vain hyvää esiintymistä karttavalle luonteelleni. Jo peruskoulussa jätin pitämättä esitelmiä, vaikka se tarkoitti numeroiden laskemista. Viirun kanssa on ollut pakko tehdä kompromisseja: joko jätän osallistumatta emmekä etene koulutuksessa tai teen asioita väkisin ja saan lopulta nauttia onnistumisia koiran kanssa.

Lähtemättömästi laumaan kuuluu avomieheni Janne, jonka tapasin jo 13-vuotiaana, eli olemme heilastelleet teini-ikäisestä saakka. Viirun ensimmäiset vuodet Janne kulki koulutuksissa ja harrastuksissa mukana toimittaen kepon vaativaa roolia. Kepon20130330_jos-metsaan-haluat-7 ja puolison rooli ei ole ollut millään tavalla helppo, sillä Janne on saanut hyvin usein jarruttaa minua sekä muistuttaa kohtuudesta. Innostuksen saadessani ei treenit kerran viikossa ole mitään, vaan lokkeja olisi pitänyt eräskin kesä olla viskomassa jorpakkoon harvase päivä. Jossakin vaiheessa ikuinen tavarankantajan rooli alkoi ilmeisesti tympiä ja haaveissa alkoi siintää ihan oma koira. Janne kuitenkin toimi hieman rauhallisemmin kuin minä, sillä tunsimmehan jo koiramaailmaa jonkin verran. Yhdessä otimme selvää kasvattajista ja lopulta Janne varasi pennun Jummi-Jammin kennelistä.

Keväällä 2013 laumaamme liittyi musta käyttölinjainen Ira. Vielä lyhyehkön tuttavuuden perusteella koirasta on hankala kertoa sen syvällisemmin. Sen kuitenkin huomaa jo pienestä pennusta, ettei se ole läheskään yhtä kovapäinen ja itsenäinen kuin Viiru. Usein sille riittää yksi kielto, jonka jälkeen maton kulma saa jäädä rauhaan. Irasta olisi tarkoitus tulla monipuolinen harrastuskoira, mutta etenkin pelastuskoiratoimintaa sekä nomea Janne on suunnitellut sen kanssa harrastavansa.

syksy-4Etälaumalainen Karo on kuulunut tärkeänä osana Viirun elämään aina. Viirun saapuessa Karo adoptoi pennun omakseen valeraskauden vuoksi ja siitä asti ne ovat olleet erottamattomia. Kenenkään toisen kanssa ne eivät leiki niin kuin keskenään. Karo on Jannen vanhempien koira, mutta ulkoilemme yhdessä ja pääseepä Karo silloin tällöin myös yökylään. Karo on puoliksi labradori ja puoliksi norjan harmaa hirvikoira. Vaikka ikää on karttunut jo yli kymmenen, jaksaa mummukoira painaa pitkin metsiä Viirun kanssa pitkiä aikoja.