Avainsana-arkisto: hakuruutu

18. ja 19. NOME-treenit

18. NOME-treenit ma 28.4. hakuruutu

Ensin tehtiin lenkki Maaritin ja koirien kanssa. Itse treenin aiheena oli hakuruutu kaislikkoalueella ja osaksi metsässä. Veimme alueelle yhteensä seitsemän damia, kaksi metsän puolelle ja muut upottavaan kaislikkoon (kaislikossa pystyi juoksemaan, ei tarvinnut uida). Siirtyminen paikalle oli aika levotonta, Viiru painoi aika paljon hihnassa mutta ei varsinaisesti vetänyt. Ihan lähetyspaikan takana metrin päässä oli lokin tms. maalliset jäännökset. Ensimmäisellä lähetyksellä Viiru jäi pyörimään, joten kutsuin takaisin (tuli!) ja lähetin uudelleen. Nyt se lähti syvemmälle ruutuun ja toi kauimmaisen damin. Koiran työskentelyvauhti ja -into pysyivät läpi koko tehtävän hyvinä ja tasaisina, se ei väsähtänyt missään vaiheessa. Se ei myöskään lopettanut etsimistä tai alkanut tehdä mitään muuta, vaikka viimeisillä kestikin kauemmin. Koira toi kuusi damia, jonka jälkeen heitin sille pallon palkaksi. Sekä Maarit että minä olimme molemmat hyvin tyytyväisiä Viirun tekemiseen. Koiraa ei haitannut yhtään, että Maarit oli Tytin kanssa 5-10 metriä meidän takana harjoittelemassa malttia.

 

19. NOME-treenit ke 30.4. markkeeraukset ja ohjaukset veteen

Taas käytettiin lupattimet ensin juoksemassa. Aiheena siis markkeeraukset sekä ohjaukset veteen ja erityisesti palautukset. Maarit oli Tytin kanssa heittämässä niemekkeeltä meidän vasemmalta puolelta, me olimme Viirun kanssa pienemmällä niemekkeellä. Matka oli pari-kolmekymmentä metriä. Ensin tehtiin normaali ykkönen, Viiru meni hyvin veteen ja lähti palauttamaan. Tuli edelliselle niemekkeellä rantaan, piti suussa eikä pudottanut, ui vielä pienen matkan ja ottaessani damia vastaan koira pudotti lähelläni. Itse rähmäsin vähän palautuksessa. Seuraava samalla lailla, mutta menin palautukseen kyykkyyn niin veden rajaan kuin pääsin ja sain damin käteen.

Seuraavaksi teimme niin, että samaan paikkaan tuli vielä yksi markkeeraus, jota palauttaessa heitettiin samaan paikkaan ohjausdami. Markkeerausdami ylös ok, kun olin rannassa vastassa. Lähetin koiran linjalle ja se meni hyvin veteen ja ui suoraan! Tämän jälkeen yksi markkeeraus maalle ja palautuksen aikana taas samaan paikkaan veteen ohjausdami. Viiru markkeerasi hyvin ja palautti. Lähetin linjalle ja meni hyvin eteen. Kerran vilkaisi nopeasti niemekkeessä seissyttä Maaritia ja Tyttiä, muttei ottanut niistä häiriötä.

Pari kertaa treenin aikana meinasi kitistä, mutta sain rauhoittelemalla hiljenemään. Kävi kyllä aika kuumana koko koira, sillä tärisi. Myös perusasentoihin siirtymisissä oli hieman hankaluuksia, koska joutuessani korjaamaan asentoa Viiru paineistui ja alkoi äännellä. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tosi tyytyväinen treeniin, sillä Viiru oli lähes hiljaa, teki hyvät markkeeraukset ja meni hyvin linjaa vedessä sekä sain muutaman kerran hyvän luovutuksen. Itseäni tosin soimaan siitä yhdestä rähmäyksestä. Yritä nyt koiraa opettaa luovuttamaan kauniisti kun ohjaajallakaan ei pysy damit kädessä…

Pirkan Damit 2014

Viime lauantaina oltiin siis Viirun kanssa Pälkäneellä Rönnvikin Viinitilalla jokavuotisissa Pirkan Dameissa. Kyseessä on epävirallinen ja leikkimielinen kilpailu nuorille ja kokemattomille koirille, jossa suoritetaan haku, ohjaus sekä 2-markkeeraus dameilla.

Edellisenä päivänä saimme tietää lähtölistat ja olin Viirun kanssa yksilökisassa ensimmäisenä suoritusvuorossa. Se oli todella hyvä juttu, koska koiria ja katsojia ei ollut paikalla paljon eikä Viiru joutunut odottelemaan autossa tunti tolkulla. Otin sen mukaan vasta tuomareiden esittelyyn, vaikka sitäkään en jäänyt kuuntelemaan vaan kävelin jo suorituspaikalle päin. Koko homma oli yli puoli tuntia myöhässä ja esittelykin kesti vähintään ikuisuuden. Kävelin Viirun kanssa ja otin välillä kontaktia josta palkkasin. En jäänyt istuttamaan koiraa paikalleen, koska siitä se olisi alkanut vinkua heti.

Koe alkoi haulla. Maasto oli tosi tiheää ja peitteistä, koiran työskentelyä ei nähnyt juuri lainkaan. Oikeastaan lähetyksestä viiden metrin jälkeen ei ollut hajuakaan mitä koira ruudussa teki. Jostain puun välistä näin välillä vilauksen, että koiralla oli dami suussa mutta se ei lähtenyt heti palauttamaan. Pillillä se kyllä tuli saman tien luokse. Uskon että oikeastaan jokaisen ylösoton jälkeen koira haahuili vähän aikaa. Palautukset menivät muuten ok, mutta itse rähmin kerran damin maahan. Neljä kuudesta se siis toi kolmessa minuutissa, eli hieman huonommin kuin treeneissä. Olen silti enemmän kuin tyytyväinen, sillä koira ei hölmöillyt mitään ja oli kuitenkin koko ajan lapasessa ja tuli pillistä luokse.

Seuraavana oli damilinja, josta piti hakea sokkona kaksi damia, ensimmäinen lähempää ja toinen kauempaa samalta linjalta. Lähetyspaikalle siirryttäessä tuli laukaus, jonka jälkeen koiran sai lähettää. Seurautin Viirun varmuuden vuoksi hihnassa, koska emme ole juurikaan harjoitelleet laukauksia seuraamisen aikana. Seuruun aikana Viiru kitisi hieman, mutta lähetyspaikalle istuttuaan se oli hiljaa. Ensimmäinen ohjaus meni hyvin, koira laittoi pillistä nenän maahan ja sai damin heti ylös. Toisella se meni myös hyvin suoraan, mutta vahvistin ensimmäisen hajun kohdalla varmuuden vuoksi uudella käskyllä, vaikka ei koiran vauhti kyllä edes hidastunut. Toinen dami nousi myös nopeasti ja palautui hyvin.

2-markkeeraus oli jokusen metrin päässä ja lähetys ohjauksesta 90 asteen kulmassa. Seurautin  Viirun irti, ja seuraaminen oli vähän löysää ja Viiru haahuili. Perusasentoon ottaessa koira nurisi kerran. Heitot Viiru katsoi hiljaa, ennen toista heittoa toistin vielä istu-käskyn. Molemmat heitot koira markkeerasi tosi hyvin ja meni suoraan dameille, näissä ei ollut mitään ongelmaa. Tuomari kritisoi sitä, että käskytykseni oli liian äänekästä ja tokomaista. Metsästystilanteissa en voisi huutaa koiralle eteen tai viereen, vaan pieni kuiskaus pitäisi riittää. Nämä jutut menivät kyllä täysin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, enkä ollut edes ainoa joka käytti suodatinta markkeerauksen ja ohjauksen arvostelleen tuomarin juttuja kuunnellessa.

OHJAUS: Suorittaa vaivattomasti molemmat, vinkuu. 18/20
MARKKEERAUS: Suorittaa helposti molemmat, siirtyminen + perusasento levotonta. 18/20
HAKU: Löytää 4/6. Tekee hyvää hakua, mutta palautukset voisi olla suoraviivaisempia. Metsästää dami suussa. 12/20
YHTEISTYÖ: Haku: Kohtalaisen hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa. 8/10 Ohjaus+markkeeraus: Erittäin hyvässä yhteistyössä, ohjaajan työskentely voisi olla eleettömämpää. 8/10 yht. 16/20
YHT. 64/80

Kokonaisuudessaan olen todella todella tyytyväinen Viirun ja minun suoritukseen. Tavoitteena oli, että koira pysyy hanskassa ja minä saan pidettyä oman pääni kasassa. Viiru ei hölmöillyt yhtään ja teki ihan oikeasti töitä ja minä pystyin olemaan suhtkoht normaali. Olen positiivisesti erittäin yllättynyt, että Viiru ei juurikaan äännellyt paria kitinää lukuunottamatta. Se petrasi tosi paljon, sillä välillä treeneissä se on äännellyt aika huomattavasti. Hyvä pieni keltainen! :)

16. ja 17. NOME-treenit

16. NOME hakuruutu

Ensin käytiin koirien (Viiru, Arttu, Torvi ja Paksu) kanssa puolen tunnin lenkillä metsässä. Vietiin damit alueelle ja Arttu+Torvi sai pyöriä siellä ja hakea dameja. Ensin vuorossa oli Paksu, joten Viiru odotteli autossa. Sitten otin sen hihnaan ja se sai ”vapaana” kulkea vähän matkaa, kunnes vähän ennen lähetyspaikkaa otin sen seuraamaan. Seuraaminen oli aika karseaa, joten jouduin muutaman kerran huomauttamaan. Sitten meni hermot ja huomautin oikein kunnolla, jolloin seuraaminenkin parantui. Viirua ei ruudussa juuri haitannut muiden koirien hajut eikä se mennyt niitä pitkin. Ensimmäisessä lähetyksessä se oli vähän levoton ja taisi kerran rutista, muut meni ok ja koira oli hiljaa. Kolmessa minuutissa  (2:50) koira toi viisi damia. Kerran se lähti hieman alueen ulkopuolelle (missä Torvi oli käynyt), mutta pillillä sain sen takaisin alueelle ja annoin uuden ”etsi”-käskyn.

 

17. NOME markkeeraus, ohjaus ja hakuruutu

Kenraaliharjoitus Dameihin. Ensimmäisenä markkeeraus, ensin heitto oikealle ja sitten vasemmalle. Viiru oli heitot ilman hihnaa, kitisi hieman muttei näyttänyt siltä että varastaisi. Ensin Viiru tietysti toi viimeksi heitetyn, sen markkeerasi hyvin ja palautti ok. Toisella se jäi vähän pyörimään liian eteen ja lopulta pyöri aika kaukana putoamispaikasta, mutta lopulta sai hajun ja otti damin ylös. Maarit sanoi, että ihan vapaaksi hauksi se ei kuitenkaan mennyt, joten varmasti jonkinlaiseksi markkeeraukseksi tulkittaisiin.

Siitä perään tehtiin ohjaus, johon siirtyminen oli kymmenisen metriä. Damit oli viety valmiiksi. Ampumisen olin kyykyssä koiran vieressä ja pidin kättä hieman sen edessä. Ajattelin, että mieluummin otan mahdollisesti varastavan koiran kiinni ja lähetän uudelleen kuin annan sen karata paukkuun. Kahdesta pahasta piti valita se pienempi paha, ja jatkoa ajatellen se mielestäni on tämä. Viiru kitisi hieman, mutta huomattavasti vähemmän kuin viime kerralla. Ensimmäiselle damille se hieman kaarsi vasemmalle, mutta koiran ollessa damin tasalla sai se pillillä damin ylös. Kauimmalle se meni suoraan yhdellä käskyllä ja siitä näki, että muisti mikä homman nimi on.

Hakualueelle oli vähän pidempi matka, muutama sata metriä. Ohjauksesta seurautin koiran pois ja vaihdoin sille pidemmän hihnan, jossa se sai matkan kulkea. Vaihdoin taas hieman ennen lähetystä hihnaa ja otin koiran seuruuseen. Seuraaminen oli paljon rennompaa ja parempaa, kun koira oli jo saanut tehdä vähän hommia. Kolmessa minuutissa (2:50) Viiru sai taas viisi damia ylös, joten hyvin tasaista työskentelyä se teki viime kertaan verrattuna. Samalla alueella oli taas Artun ja Torven hajuja, mutta nyt ne häiritsivät Viirua vielä vähemmän kuin edellisellä kerralla. Itse rähmäisin yhden palautuksen ja tiputin damin, muuten luovutukset olivat ihan hyviä.

6. TOKO-treenit ja 5. NOME-treenit

Perjantaina kävelimme läheiselle urheilukentälle – jota jostain syystä ei ole jäädytetty – tokoilemaan. Tämä oli ehkä yksi niistä treeneistä, jotka a. olisi voinut jättää tekemättä tai b. suunnitella vähän paremmin. Sorruin tekemään vähän sitä sun tätä ja vielä ihan liikaa! No, aiheina olivat seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja seisominen, luoksetulon stoppi, perusasento ja paikkamakuu.

Tehtiin seuraamista lyhyitä pätkiä ja muutamia käännöksiä sekä oikealle että vasemmalle. Tein sekä namipalkalla että patukalla. Koira tuntuu menevän vähän sekaisin sekapalkkauksesta, täytyy miettiä pitäisikö erottaa ihan omiksi treeneiksi. Ongelmana tällä kertaa oli lähtö ja kontaktin putoaminen siinä. Loppuseuruu meni ok ja koira piti hyvin kontaktin, mutta usean kerran ensimmäisen askeleen jälkeen koira vilkaisi muualle joskin heti ottaen kontaktin takaisin. Kokeilin jokusen kerran kehua heti lähdön jälkeen ja tuntui toimivan.

Maahanmenoa tein pari kertaa peruuttaen ja vinottain koiraan nähden, teki tosi nopeat liikkeet – ja vielä lumihankeen! Tein loppuun yhden seuruun yhteydessä ja meni ok, joskaan ei ihan niin nopeasti kuin aiemmat, mutta palkan arvoisesti kuitenkin. Varmaankaan näitä liikkeenomaisia ei kannata liiemmin nyt tehdä.

Tehtiin luoksetulon stoppia ja ns. liikkeestä seisomista vähän sekaisin. Ensin tein peruuttaen ja heittelin nameja vuorotellen eri puolille, mutta ne upposivat hankeen ja koko homma tyssäsikin siihen, että koira nuuskutteli minuuttitolkulla nameja hangesta. Seuravaksi heitinkin namin koiran kopattavaksi, mikä tuntui toimivan ihan ok. Seisomiset olivat yllättävän nopeita, vähitellen minun pitää taas jatkaa liikettä käskyn jälkeen. Stoppeja tehtiin pallopalkalla niin, että jätin koiran istumaan ja luoksetulosta pysäytin. Otin välissä muutamat läpijuoksut, koska koira selvästi ennakoi pysäytystä ja tuli koko matkan ihmeellistä kenguruhyppelyä. Itse stopit menivät vajaalla matkalla ihan mallikkaasti ja koira pysähtyi terävästi.

Muiden liikkeiden välissä tein muutamia perusasentoja, sillä ne ovat jostain syystä (treenaamattomuus) muuttuneet ihan luokattoman huonoiksi. Koira ei keskity vaan lässäyttää takapuolensa vain johonkin. Tätä pitää tehdä ihan kotonakin, koska ulkona kylmässä kamalassa märässä ikävässä lähes kuoleman aiheuttavassa lumihangessa koira ei ainakaan keskity.

Tein paikkamakuun arviolta 30 metrin etäisyydeltä. Viiru oli ok paikallaan, muutaman inahduksen se päästi. Ehkä kolmen minuutin kohdalla se alkoi tuijottaa selkäni taakse ja lähti karkoitushaukullaan mölisemään vähän matkan päähän. Itse en siellä mitään havainnut, mutta kai siellä jotain kovin pelottavaa ja uhkaavaa sitten oli. Vein koiran pannasta vähän vihaisena takaisin paikalleen ja aloitettiin homma alusta. Nyt koira pysyi koko ajan paikallaan eikä tuijotellut, aika ehkä 3min.

 

Eilen sunnuntaina kävimme lenkin yhteydessä tekemässä Viirulle hakuruudun. Löysin edellisellä lenkillä pari hyvää ns. metsäniemekettä, jotka kuroutuivat nurmikentälle, joten molemmin puoli aluetta pystyi heittelemään dameja eikä alueelle tullut jälkiä tai hajuja. Jätettiin Jannen kanssa koirat puuhun kiinni vähän matkan päähän ja viskottiin damit maastoon. Jotakin koirat saattoivat puiden välistä nähdä ja Ira huusi kuin sitä olisi tapettu. Viirun en kuullut sanovan mitään, vaikka eipä mitään pientä kitinää siinä mölyssä olisi kyllä kuullutkaan! Janne jäi lähetyspaikan lähelle odottelemaan kun hain Viirun. Se kävi aika lämpöisenä, joten varmuuden vuoksi seurautin sen hihnassa. Ihan ok se kuitenkin seurasi eikä vetänyt, piippasi seuratessa.

Alue oli arviolta 100m syvä ja 50m leveä, noin puolessa välissä meni polku. Lähimmät kaksi damia oli 10m päässä, seuraavat arviolta puolessa välissä ja viimeiset sitten siellä 100m päässä. Viiru lähti heti reippaasti ja käytti nenää, vaikka siitä kyllä näki ettei se ole hakua lumessa juuri tehnyt. Se toi ensin lähimmät nopeasti, sitten se toi keskivaiheilla olevan sekä toisen kauimmaisen. Tähän asti tahti ja työskentely oli tosi kivan näköistä, hieman epävarmaa koska alueella ei ollut mitään hajuja. Vähän se pyöri alueen reunoilla hajuissa ja lähti alueelta, mutta palasi kyllä tekemään hommia. Viidennen kohdalla puhti ja mielenkiinto oli lopahtaa, kun mitään ei löytynyt. Menin itse syvemmälle ruutuun ja näin, kun koira juoksi toisen kauimmaisen damin yli monta kertaa ja sai hajunkin, muttei enää viitsinyt suorittaa loppuun asti. Homma meni vähän päämäärättömäksi haahuiluksi ja Viiru jopa pissi kerran! Päätin kuitenkin, että se yksi sieltä on vielä tuotava kun kerta hajullakin ollaan oltu niin monta kertaa. Viiru vähän piristyi ja lopulta sai damin ylös. Vapautin koiran ja etsiskelimme viimeistä kuudetta damia yhdessä aika kauan. Se oli uponnut aika näppärästi lumeen jättämättä juuri minkäänlaista jälkeä, ja minäkin löysin sen ihan sattumalta.

Kaikki palautukset oli nättejä ja koira lähti ilmeisesti palauttamaan heti damin otettuaan, ainakaan sitä ei tarvinnut pillittää enkä havainnut mitään ylimääräistä juoksentelua dami suussa. Aluksi hieman harmitti kun loppu meni noin pitkäksi, mutta toisaalta koiralla oli neljällä ensimmäisellä damilla hyvä draivi ja se sai lopulta viidennenkin ylös.

1. NOME-treenit

1.1. tehtiin ensimmäiset nome-treenit tälle vuodelle. Janne treenasi ensin Iran kanssa ja Viiru odotteli puolisen tuntia autossa. Ajatuksena oli kai tehdä linjaa, mutta märisin Maaritille ennen treeniä että eikö mekin voitais tehdä hakua kun siitä tulee yleensä hyvä mieli.

Viiden damin hakuruutu tehtiin niin, että minä menin Viirun kanssa kiven taakse odottamaan kun Maarit täytti ruudun. Otin koiraan välillä kontaktia ja palkkasin namilla, ettei se alkaisi piipata ja vajota hössötykseensä. Viiru odottelikin tosi nätisti. Seurautin sen hihnassa lähetyspaikalle.

Viirun kanssa on viimeksi tehty hakua useampi kuukausi sitten, joten kukaan ei oikein tiennyt miten se toimisi. Koira kuitenkin teki koko ajan töitä nokka maassa, joskin huomattavasti rauhallisemmalla vauhdilla kuin yleensä. Erään palautuksen aikana se sai hajun toisesta damista ja yritti änkeä niitä yhtä aikaa suuhunsa, mutta Janne sai hätistettyä Viirun pois ja koira palautti. Aivan yhden damin vieressä oli ollut iso läjä supin tai ketun kakkaa, mutta Viiru ei välittänyt siitä lainkaan.

Kaiken kaikkiaan hakuruutu meni oikein mukavasti. Koira palautti, se teki koko ajan töitä ja pysyi  ok alueella. En ole vielä aivan varma, onko vauhdin hidastuminen hyvä vai huono asia. Täytyy tulevien treenien myötä seurata oliko tämä vain kertaluontoinen juttu vai jatkuuko trendi.