Avainsana-arkisto: markkeeraus

18. ja 19. NOME-treenit

18. NOME-treenit ma 28.4. hakuruutu

Ensin tehtiin lenkki Maaritin ja koirien kanssa. Itse treenin aiheena oli hakuruutu kaislikkoalueella ja osaksi metsässä. Veimme alueelle yhteensä seitsemän damia, kaksi metsän puolelle ja muut upottavaan kaislikkoon (kaislikossa pystyi juoksemaan, ei tarvinnut uida). Siirtyminen paikalle oli aika levotonta, Viiru painoi aika paljon hihnassa mutta ei varsinaisesti vetänyt. Ihan lähetyspaikan takana metrin päässä oli lokin tms. maalliset jäännökset. Ensimmäisellä lähetyksellä Viiru jäi pyörimään, joten kutsuin takaisin (tuli!) ja lähetin uudelleen. Nyt se lähti syvemmälle ruutuun ja toi kauimmaisen damin. Koiran työskentelyvauhti ja -into pysyivät läpi koko tehtävän hyvinä ja tasaisina, se ei väsähtänyt missään vaiheessa. Se ei myöskään lopettanut etsimistä tai alkanut tehdä mitään muuta, vaikka viimeisillä kestikin kauemmin. Koira toi kuusi damia, jonka jälkeen heitin sille pallon palkaksi. Sekä Maarit että minä olimme molemmat hyvin tyytyväisiä Viirun tekemiseen. Koiraa ei haitannut yhtään, että Maarit oli Tytin kanssa 5-10 metriä meidän takana harjoittelemassa malttia.

 

19. NOME-treenit ke 30.4. markkeeraukset ja ohjaukset veteen

Taas käytettiin lupattimet ensin juoksemassa. Aiheena siis markkeeraukset sekä ohjaukset veteen ja erityisesti palautukset. Maarit oli Tytin kanssa heittämässä niemekkeeltä meidän vasemmalta puolelta, me olimme Viirun kanssa pienemmällä niemekkeellä. Matka oli pari-kolmekymmentä metriä. Ensin tehtiin normaali ykkönen, Viiru meni hyvin veteen ja lähti palauttamaan. Tuli edelliselle niemekkeellä rantaan, piti suussa eikä pudottanut, ui vielä pienen matkan ja ottaessani damia vastaan koira pudotti lähelläni. Itse rähmäsin vähän palautuksessa. Seuraava samalla lailla, mutta menin palautukseen kyykkyyn niin veden rajaan kuin pääsin ja sain damin käteen.

Seuraavaksi teimme niin, että samaan paikkaan tuli vielä yksi markkeeraus, jota palauttaessa heitettiin samaan paikkaan ohjausdami. Markkeerausdami ylös ok, kun olin rannassa vastassa. Lähetin koiran linjalle ja se meni hyvin veteen ja ui suoraan! Tämän jälkeen yksi markkeeraus maalle ja palautuksen aikana taas samaan paikkaan veteen ohjausdami. Viiru markkeerasi hyvin ja palautti. Lähetin linjalle ja meni hyvin eteen. Kerran vilkaisi nopeasti niemekkeessä seissyttä Maaritia ja Tyttiä, muttei ottanut niistä häiriötä.

Pari kertaa treenin aikana meinasi kitistä, mutta sain rauhoittelemalla hiljenemään. Kävi kyllä aika kuumana koko koira, sillä tärisi. Myös perusasentoihin siirtymisissä oli hieman hankaluuksia, koska joutuessani korjaamaan asentoa Viiru paineistui ja alkoi äännellä. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tosi tyytyväinen treeniin, sillä Viiru oli lähes hiljaa, teki hyvät markkeeraukset ja meni hyvin linjaa vedessä sekä sain muutaman kerran hyvän luovutuksen. Itseäni tosin soimaan siitä yhdestä rähmäyksestä. Yritä nyt koiraa opettaa luovuttamaan kauniisti kun ohjaajallakaan ei pysy damit kädessä…

Pirkan Damit 2014

Viime lauantaina oltiin siis Viirun kanssa Pälkäneellä Rönnvikin Viinitilalla jokavuotisissa Pirkan Dameissa. Kyseessä on epävirallinen ja leikkimielinen kilpailu nuorille ja kokemattomille koirille, jossa suoritetaan haku, ohjaus sekä 2-markkeeraus dameilla.

Edellisenä päivänä saimme tietää lähtölistat ja olin Viirun kanssa yksilökisassa ensimmäisenä suoritusvuorossa. Se oli todella hyvä juttu, koska koiria ja katsojia ei ollut paikalla paljon eikä Viiru joutunut odottelemaan autossa tunti tolkulla. Otin sen mukaan vasta tuomareiden esittelyyn, vaikka sitäkään en jäänyt kuuntelemaan vaan kävelin jo suorituspaikalle päin. Koko homma oli yli puoli tuntia myöhässä ja esittelykin kesti vähintään ikuisuuden. Kävelin Viirun kanssa ja otin välillä kontaktia josta palkkasin. En jäänyt istuttamaan koiraa paikalleen, koska siitä se olisi alkanut vinkua heti.

Koe alkoi haulla. Maasto oli tosi tiheää ja peitteistä, koiran työskentelyä ei nähnyt juuri lainkaan. Oikeastaan lähetyksestä viiden metrin jälkeen ei ollut hajuakaan mitä koira ruudussa teki. Jostain puun välistä näin välillä vilauksen, että koiralla oli dami suussa mutta se ei lähtenyt heti palauttamaan. Pillillä se kyllä tuli saman tien luokse. Uskon että oikeastaan jokaisen ylösoton jälkeen koira haahuili vähän aikaa. Palautukset menivät muuten ok, mutta itse rähmin kerran damin maahan. Neljä kuudesta se siis toi kolmessa minuutissa, eli hieman huonommin kuin treeneissä. Olen silti enemmän kuin tyytyväinen, sillä koira ei hölmöillyt mitään ja oli kuitenkin koko ajan lapasessa ja tuli pillistä luokse.

Seuraavana oli damilinja, josta piti hakea sokkona kaksi damia, ensimmäinen lähempää ja toinen kauempaa samalta linjalta. Lähetyspaikalle siirryttäessä tuli laukaus, jonka jälkeen koiran sai lähettää. Seurautin Viirun varmuuden vuoksi hihnassa, koska emme ole juurikaan harjoitelleet laukauksia seuraamisen aikana. Seuruun aikana Viiru kitisi hieman, mutta lähetyspaikalle istuttuaan se oli hiljaa. Ensimmäinen ohjaus meni hyvin, koira laittoi pillistä nenän maahan ja sai damin heti ylös. Toisella se meni myös hyvin suoraan, mutta vahvistin ensimmäisen hajun kohdalla varmuuden vuoksi uudella käskyllä, vaikka ei koiran vauhti kyllä edes hidastunut. Toinen dami nousi myös nopeasti ja palautui hyvin.

2-markkeeraus oli jokusen metrin päässä ja lähetys ohjauksesta 90 asteen kulmassa. Seurautin  Viirun irti, ja seuraaminen oli vähän löysää ja Viiru haahuili. Perusasentoon ottaessa koira nurisi kerran. Heitot Viiru katsoi hiljaa, ennen toista heittoa toistin vielä istu-käskyn. Molemmat heitot koira markkeerasi tosi hyvin ja meni suoraan dameille, näissä ei ollut mitään ongelmaa. Tuomari kritisoi sitä, että käskytykseni oli liian äänekästä ja tokomaista. Metsästystilanteissa en voisi huutaa koiralle eteen tai viereen, vaan pieni kuiskaus pitäisi riittää. Nämä jutut menivät kyllä täysin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, enkä ollut edes ainoa joka käytti suodatinta markkeerauksen ja ohjauksen arvostelleen tuomarin juttuja kuunnellessa.

OHJAUS: Suorittaa vaivattomasti molemmat, vinkuu. 18/20
MARKKEERAUS: Suorittaa helposti molemmat, siirtyminen + perusasento levotonta. 18/20
HAKU: Löytää 4/6. Tekee hyvää hakua, mutta palautukset voisi olla suoraviivaisempia. Metsästää dami suussa. 12/20
YHTEISTYÖ: Haku: Kohtalaisen hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa. 8/10 Ohjaus+markkeeraus: Erittäin hyvässä yhteistyössä, ohjaajan työskentely voisi olla eleettömämpää. 8/10 yht. 16/20
YHT. 64/80

Kokonaisuudessaan olen todella todella tyytyväinen Viirun ja minun suoritukseen. Tavoitteena oli, että koira pysyy hanskassa ja minä saan pidettyä oman pääni kasassa. Viiru ei hölmöillyt yhtään ja teki ihan oikeasti töitä ja minä pystyin olemaan suhtkoht normaali. Olen positiivisesti erittäin yllättynyt, että Viiru ei juurikaan äännellyt paria kitinää lukuunottamatta. Se petrasi tosi paljon, sillä välillä treeneissä se on äännellyt aika huomattavasti. Hyvä pieni keltainen! :)

16. ja 17. NOME-treenit

16. NOME hakuruutu

Ensin käytiin koirien (Viiru, Arttu, Torvi ja Paksu) kanssa puolen tunnin lenkillä metsässä. Vietiin damit alueelle ja Arttu+Torvi sai pyöriä siellä ja hakea dameja. Ensin vuorossa oli Paksu, joten Viiru odotteli autossa. Sitten otin sen hihnaan ja se sai ”vapaana” kulkea vähän matkaa, kunnes vähän ennen lähetyspaikkaa otin sen seuraamaan. Seuraaminen oli aika karseaa, joten jouduin muutaman kerran huomauttamaan. Sitten meni hermot ja huomautin oikein kunnolla, jolloin seuraaminenkin parantui. Viirua ei ruudussa juuri haitannut muiden koirien hajut eikä se mennyt niitä pitkin. Ensimmäisessä lähetyksessä se oli vähän levoton ja taisi kerran rutista, muut meni ok ja koira oli hiljaa. Kolmessa minuutissa  (2:50) koira toi viisi damia. Kerran se lähti hieman alueen ulkopuolelle (missä Torvi oli käynyt), mutta pillillä sain sen takaisin alueelle ja annoin uuden ”etsi”-käskyn.

 

17. NOME markkeeraus, ohjaus ja hakuruutu

Kenraaliharjoitus Dameihin. Ensimmäisenä markkeeraus, ensin heitto oikealle ja sitten vasemmalle. Viiru oli heitot ilman hihnaa, kitisi hieman muttei näyttänyt siltä että varastaisi. Ensin Viiru tietysti toi viimeksi heitetyn, sen markkeerasi hyvin ja palautti ok. Toisella se jäi vähän pyörimään liian eteen ja lopulta pyöri aika kaukana putoamispaikasta, mutta lopulta sai hajun ja otti damin ylös. Maarit sanoi, että ihan vapaaksi hauksi se ei kuitenkaan mennyt, joten varmasti jonkinlaiseksi markkeeraukseksi tulkittaisiin.

Siitä perään tehtiin ohjaus, johon siirtyminen oli kymmenisen metriä. Damit oli viety valmiiksi. Ampumisen olin kyykyssä koiran vieressä ja pidin kättä hieman sen edessä. Ajattelin, että mieluummin otan mahdollisesti varastavan koiran kiinni ja lähetän uudelleen kuin annan sen karata paukkuun. Kahdesta pahasta piti valita se pienempi paha, ja jatkoa ajatellen se mielestäni on tämä. Viiru kitisi hieman, mutta huomattavasti vähemmän kuin viime kerralla. Ensimmäiselle damille se hieman kaarsi vasemmalle, mutta koiran ollessa damin tasalla sai se pillillä damin ylös. Kauimmalle se meni suoraan yhdellä käskyllä ja siitä näki, että muisti mikä homman nimi on.

Hakualueelle oli vähän pidempi matka, muutama sata metriä. Ohjauksesta seurautin koiran pois ja vaihdoin sille pidemmän hihnan, jossa se sai matkan kulkea. Vaihdoin taas hieman ennen lähetystä hihnaa ja otin koiran seuruuseen. Seuraaminen oli paljon rennompaa ja parempaa, kun koira oli jo saanut tehdä vähän hommia. Kolmessa minuutissa (2:50) Viiru sai taas viisi damia ylös, joten hyvin tasaista työskentelyä se teki viime kertaan verrattuna. Samalla alueella oli taas Artun ja Torven hajuja, mutta nyt ne häiritsivät Viirua vielä vähemmän kuin edellisellä kerralla. Itse rähmäisin yhden palautuksen ja tiputin damin, muuten luovutukset olivat ihan hyviä.

12. 13. 14. ja 15. TOKO-treenit sekä 6. 7. 8. 9. 10. 11. ja 12. NOME-treenit

6.3. 12.TOKO

Illalla kävin itsekseni treenaamassa kentällä. Laitettiin luoksetulomerkit Viirun kanssa ja sen jälkeen tehtiin jokusia pätkiä seuraamista. Palkkasin paljon patukalla ja sain koiralle hyvän vireen. Jokusia käännöksiä, ihan ok. Lähinnä pääpaino suoralla ja vireessä. Väliin otin muutamat luoksetulot, ensin läpijuoksun ja sitten stopin. Pidin kädessä palloa valmiina ja samalla kädellä näytin stoppimerkin, jonka jälkeen heitin pallon. Stopit aika hyviä. Takapalkalla tehtiin istu-maahan-kaukoja. Tein vähän vaihtelevasti, joskus sai mennä palkalle jo ensimmäisestä vaihdosta, joskus vaadin koko setin. Ainoastaan kerran nousi istumaan vähän huolimattomasti, muuten kaikki meni hienosti. Taas muutama pätkä seuruuta meni ok. Loppuun tehtiin stoppeja sekä läpijuoksuja, yritin pysäyttää heti lähdön jälkeen kauas itsestäni. Hieman hitaampia stoppeja, mutta palkan arvoisia ehdottomasti. Loppuun riekutusta patukalla ja Viiru oli ihan liekeissä.

 

7.3. 6.NOME

Tunnin metsälenkin yhteydessä tehtiin pieni treeni jo vähän rehevöityneellä hakkuualueella. Janne oli avustamassa ja Ira, Karo sekä Jannen isä hieman kauempana odottelemassa. Omassa päässä huomasi heti yhdenkin katsojan vaikutuksen, sillä tekeminen ei ollut yhtä vapautunutta kuin normaalisti. Vaikka siis Jannen isää en arastele tai ujostele, riittää että joku seuraa tekemisiäni. Tehtävänä oli damilinja niin, että itse vein koiran kanssa lähemmän damin noin kymmeneen metriin ja Janne kauemmas noin 20 metriin. Viiru painoi joka kerta ensimmäisen damin yli pillistä läpi, joten hommasta ei meinannut tulla mitään. Pari kertaa sain sen lopulta tuomaan lähimmän damin, mutta päin mäntyä meni silti. Siirryttiin vanhalle metsäautotielle ja yritettiin samaa. Viiru ei kuitenkaan ollut mukana vaan haisteli kaikkea muuta, joten jätettiin toinen dami pois ja yritin saada nyt koiran ylipäänsä etenemään linjalla sille ensimmäiselle damille. Milloin se haisteli keppejä, milloin se ei muuten vain lähtenyt. Kerran se meni sunnuntaihölkällä damille ja toi, viimeisellä kerralla vähän reippaammin joten lopetin siihen. Tämä oli niitä sarjassamme paska juttu mutta tulipahan tehtyä -treenejä.

 

8.3. 7.NOME

Metsälenkin loppuun tehtiin Viirulle ihan perus linjaa metsäpolulla niin, että Ira oli puussa kiinni vähän matkan päässä odottamassa.  Janne vei damin parinkymmenen metrin päähän ja lähetin Viirun. Meni suoraan damille vauhdilla ja palautti nätisti. Sitten jostain pöpeliköstä pölähti kaksi koiran ulkoiluttajaa sekottamaan pakkaa ja jäivät vähäksi aikaa tuijottelemaan, joten treeniin tuli pieni tauko. Ihmisten lähdettyä sama homma, mutta Viiru paineli pusikkoon haistelemaan koirakoiden hajut. Sain sen lopulta pois ja muistutin damin paikasta. Viimeisellä lähetyksellä Viiru meni vauhdilla damille ja palautti hyvin, siihen oli hyvä lopettaa mini-treeni.

 

11.3. 8.NOME 

Tällä kertaa olin metsälenkillä Viirun, Iran ja Karon kanssa. Alkulenkistä laitoin muut puuhun kiinni ja tein Viirun kanssa linjaa risukkoisella hakkuuaukealla. Ensin lyhyemmällä matkalla, mutta loppuun arviolta 30-40m matkalta. Jätin koiran joka kerralla istumaan ja vein damin hieman hajustaen aluetta. Viiru meni jokaisella kerralla hyvin damille ja sai pillillä ylös, ei välittänyt puussa kiinni olevien haukunnasta. Jokaisella kerralla vein damin hieman pidemmälle, jolloin koira joutui ylittämään edelliset hajut. Vahvistin eteen-käskyä hajujen kohdalla ja Viiru eteni mukavasti. Lopuksi tein kaksi taakselähetystä niin, että koiran nähden jätin damin ja paikalta lähetin taakse, lyhyet matkat ja Viiru teki ok.

Loppulenkistä laitoin muut taas puuhun kiinni ja tein toisella hakkuuaukealla Viirulle kuuden damin hakuruudun. Jätin Viirun istumaan lähetykseen ja lähdin alueelle. Kyykin ja olin pudottelevinani dameja sekä hajustin puskia samalla kun vein dameja. Viiru lähti paikaltaan kaksi kertaa, mutta kummallakin kerralla tuli ihmetyksekseni minun luokseni eikä painunut hajuille. Palautin koiran vähän ikävästi paikalleen ja kyllähän se sitten hyvin nopeasti tajusi että sieltä ei lähdetä hillumaan. Itse alue oli vajaa 50m leveä ja noin 100m syvä. Damit oli alueen reunoilla kaaressa, oikella olevat pienessä kuusikossa. Ensimmäisellä lähetyksellä Viiru meni tyhjälle hajulle, mutta nopeasti alkoi tehdä tosi hyvin töitä nenää käyttäen. Sai ensin kaksi lähintä oikealta ylös, sitten vasemmalta lähimmän ja oikealta kauimman. Sitten Viiru meni pyörimään hieman alueen ulkopuolelle ja löysi kepin jota oli aiemmin kantanut. Kovin iloisena se lähti heti palauttamaan ja totta kai otin kepin iloisena vastaan. :) Viimeisenä Viiru toi vasemmalta keskimmäisen damin ja sen jälkeen vapautin sekä annoin pallon palkaksi. Yhdessä lähdimme vielä alueelle ja haimme kauimmaisen damin. Saldona siis viisi damia+yksi keppi.

 

11.3. 13.TOKO 

Ohjatulla tokotunnilla aiheina olivat pysäytys, seuraaminen sekä paikkamakuu. Viirun kanssa katsottiin seuruussa hieman käännöksiä. Päädyttiin aloittamaan loivemmilla 45-asteen käännöksillä, etten ”kaadu” koiran päälle. Sinänsä Viiru varmasti osaisi käännökset ja käyttää takapäätä hyvin, mutta ongelma taas kerran on ohjaajassa. Minun pitää muistaa pään kääntämisellä kertoa koiralle, koska ollaan kääntymässä. Pysäytystä tein jättäen koiran paikalleen ja palkkaamalla pallolla. Hieman kuului ääntä jätöissä, kerran palasin takaisin hieman rauhoittamaan kun ääntely ei lakannut. Stopit puolesta välistä minuun päin ok, mutta kauempana ei ihan niin teräviä. Näihin pitää ehdottomasti kiinnittää huomiota. Loppuun paikkamakuu 3min, olin vain muutaman metrin päässä Viirusta. Se oli koko ajan hiljaa eikä liikkunut yhtään levottomasti, vaikka viereinen koira touhusi välillä omiaan.

 

12.3. 14.TOKO

Ehdin taas treenata Viirun kanssa ennen vetämääni arkitokoa. Liikkeellä oli viiden aikaan ihan julmetusti ihmisiä, joten niistäkin sai hyvää häiriötä. Aluksi riekuttiin vähän patukalla, mistä siirryttiin seuraamiseen. Viiru teki aluksi tosi hyvin ja hyvällä intensiteetillä, jopa pidemmillä pätkillä kontakti pysyi ja käännöksissä oli tiivis. Loppua kohden vähän löystyi, mutta itsehän olisi pitänyt tajuta lopettaa ajoissa. Sitten tein stoppia repunkierrolla. Viiru tarjosi hyvin paljon ennakointia, joten tein paljon vain pelkkää juoksutusta. Muutamat ihan kivat stopit saatiin aikaan lyhyellä matkalla. Seuraavaksi tein kaksi paikkamakuuta eri paikoissa. Molemmissa etäisyys vain muutama metrin ja aika pari minuuttia. Viiru oli hiljaa eikä ollut levoton. Lopuksi tein pari settiä i-m-kakeja suunnilleen 5m etäisyydellä. Ympärillä oli paljon häiriötä, mutta Viiru teki kaikki vaihdot hyvin. Koko treenin ajan ympärillä pyöri kaksi pikkutyttöä ja Viirua vähän epäilytti, mutta kokosi hyvin itsensä tekemään vaikka välillä piti pari haukahdusta päästää.

 

13.3. 9.NOME

Taas lenkin yhteydessä pieni treeni Viirulle Iran odottaessa kiinni puussa kiinni. Janne heitti markkeerauksia Viirun oikealle puolelle 15-20 metrin päähän. Ensimmäisen toi hyvin parin metrin päähän, mutta pudotti ja meni mussuttamaan vieressä ollutta kakkakasaa! Vedin Viirun pois ja käskin tuoda damin käteen asti. Loput kolme meni ok, koira markkeerasi ok ja palautti ilman kakkarundeja.

 

17.3. 10.NOME

Aloitettiin taas treenit Maaritin kanssa. Kolme viikkoa treenaamme Pirkan dameja silmällä pitäen ja sitten mietitään lisää. Ajatuksena oli tehdä sekä 1- että 2-markkeerauksia, mutta ykkösiinhän se jäi. Ensin lähetys tieltä ja heitto koiran vasemmalle puolelle risuiselle hakkuuaukealle. Viiru jäi useamman kerran pyörimään saman puunrungon viereen ja haistelemaan kaikkea muuta kuin dameja. Otimme lähetystä lähempää ja lopulta useamman yrityksen jälkeen koira toi teki edes siedettävällä tavalla hommia. Jokaisella kerralla se kuitenkin juuttui samaan puunrunkoon ja jäi sen lähelle pyörimään. Sama homma oikealle puolelle ja toimi paljon paremmin. Etäisyyttä saatiin kasvatettua ja koira painoi suoraan damille. Palautukset olivat hieman hitaita ja sain kannustaa koiraa. Ajatuksena jäi, että vasemmalle heitossa ollaan rintamasuunta heittäjään eikä pudotuspaikkaan, mutta markkeerauksessa oikealle käännytään Viirun kanssa selvästi heittoon päin. Kokonaisuutena aika kamala treeni, sillä koira veti aika sunnuntaimoodilla.

 

18.3. 15.TOKO

Ohjatulla tunnilla oli vain kaksi koirakkoa, joten ehdimme käydä asioita vähän perusteellisemmin läpi. Ensin Viirun kanssa katsoimme seuraamista. Sinänsä koira teki hyvin, mutta itse häiriinnyin liikkurista aivan valtavasti. Singahdin heti johonkin suuntaan liikkurin käskystä ja koira oli vähän ulalla että mitä toi nainen tekee. Sitten Viiru alkoi pärskiä joka kerralla liikkeelle lähdössä, eli sitä alkoi selvästi ahdistaa tilanne. Se on aiemminkin pärskinyt, mutta tänä talvena sitä ei ole juurikaan ilmennyt. Tehtiin yksi pätkä sitten niin, että liikkuri liikkuroi mutta tein ihan oman kaavion käskytyksestä piittaamatta ja meno parani heti. Pitää tehdä treeniä ilman koiraa niin, että joku liikkuroi ja minä teen.

Stoppia tehtiin kahden pönkän kiertona. Sain Viirulle tosi hyvän menon päälle, mutta itse olin jälleen vähän liian apaattinen ja eleetön. Loppuun sain pari tosi hienoa pysähtymistä kun itse eläydyin paremmin. Myös tällä kertaa sain noottia siitä, että pysäytän koiraa aina samaan paikkaan eli puoleen väliin tai lähemmäs minua. Lopuksi tein yhden pysäytyksen heti kun koira oli kiertänyt tuolin ja vau se oli kyllä tosi nätti! Näitä lisää.

Lopuksi otettiin muutaman minuutin paikkamakuu, johon kouluttaja haki vielä oman pentunsa. Jätössä Viiru kitisi kerran, muuten se oli ihan hiljaa ja rennosti vaikka vieressä ollut pentu teki välillä ihan omiaan.

 

19.3. 11.NOME

Markkeeraustreeniä alamäkeen rehevöityneellä hakkuulla Maaritin kanssa, Maaritin koira mukana hieman sivummalla odottamassa. Ensin lyhyemmältä matkalta vasemmalle markkeeraus, Viirulla hetki kesti mutta suht vaivattomasti löysi damille. Joka heitolla otettiin lähetystä taaksepäin ja Viiru teki tosi hyvin, hieman sai palautuksissa vielä kannustaa vauhtia. Sitten yksi heitto oikealle, meni ok. Lopuksi yksi kakkonen niin, että ensin heitto oikealle ja sitten vasemmalle, koira haki vasemman ensin. Hyvät palautukset eikä haikaillut ennen palautusta toiselle damille. Kokonaisuudessaan treeni meni tosi hyvin etenkin kun vertaa edelliseen yritykseen parin päivän taakse. Maarit teki Torvelle pari linjaa ja minä odottelin vähän matkan päässä Viirun kanssa. Pyysin kontaktia ja palkkailin sitä, jottei alkaisi kitistä. Lopussa päästi muutamat vinkunat, joten tein vastakkaiseen suuntaan seuraamista.

21.3. 12.NOME

Maaritin kanssa metsässä markkeerausta, Torvi oli taas jonkun matkan päässä odottelemassa. Aloitettiin taas lyhyemmältä matkalta vasemmalle heitoilla, Viiru markkeerasi tosi hyvin ja matkaa päästiin heti pidentämään. Välillä otettiin heittoja myös oikealle, Viiru markkeerasi nekin tosi hyvin ja palautti vauhdilla. Noin puolessa välissä treeniä Viiru alkoi käydä aika kuumana, päästi vähän ääntä ja heiton aikana nyki paikallaan. Ajattelin koko ajan, että koska se varastaa mutta se malttoi kuitenkin istua paikallaan. Odottelin sitten aina viitisen sekuntia heiton jälkeen, ennen kuin lähetin koiran. Lopuksi tehtiin kakkonen niin, että koira haki ensin vasemman damin. Odotin taas ennen lähettämistä hetken, jolloin koira otti aika huolestuneen näköisenä kontaktin. Näytin hieman kädellä ja lähtin damille. Koira meni suoraan damille, otti ylös ja palautti nopeasti. Odotin oikean damin kanssa myös hetken ja lähetin koiran sinne. Oikea dami oli hieman puiden takana, mutta Viiru sai senkin hyvin ylös. Maaritin kanssa puhuttiin, että Viiru markkeeraa kaikkein parhaiten silloin, kun se käy hieman kuumana ja on vähän ahdistunut – ilmeisesti se alkaa silloin keskittyä paremmin. Toisaalta markkeerauksia ei ole mitenkään liikaa viime aikoina tehty, joten kolme kertaa viikossa yhtäkkiä on sille paljon. Hyvä mieli jäi!

Reeniä reeniä

En ole viime aikoina meidän treeneistä juuri muistanut kertoilla, joten tässä tulee aimo pläjäys siitä, mitä olemme viime viikkoina treenanneet.

TOKO

Paikkamakuuta olemme harjoitelleet lähes jokaisessa treenissä. Namit etutassujen lähettyvillä tuntuvat toimivan, sillä koira pysyy hyvin paikallaan eikä haistele maata. Se on pysynyt myös hienosti hiljaa yhtä pientä ulahdusta lukuun ottamatta joka kerralla. Etäisyyttä en ole ryhmätreeneissä ottanut viittä metriä enempää, kaksin treenatessa matka on ollut hieman pidempi.

Paljon olemme harjoitelleet myös seuraamista ja eritoten käännöksiä oikealle. Olen tehnyt seuruuta suht. reippaassa tahdissa ja se tuntuu olevan ihan toimiva juttu. Käännöksessä otan koiraan katsekontaktin ja toistan käskyn, mikä on myöskin osoittautunut hedelmälliseksi tavaksi. Koira tekee käännökset huomattavasti tiiviimmin ja reippaammin kuin aikaisemmin. Välillä Viiru yrittää liikkeen alussa tarjota tosi huonoa seuraamista, edistää ja seilata. Olen ottanut tähän linjan, että torun koiraa ja aloitetaan liike alusta.

Paljon pään vaivaa aiheuttanut seisominen alkaa olla inasen parempi. Olen jonkun verran treenannut terävää pysähtymistä ja palkannut saman tien, mutta pääpaino on ollut seisomisen kestossa. Olen sekä seuraamisen yhteydessä että ns. vapaana käskenyt koiran seisomaan ja jäänyt itse muutaman askeleen päähän. Olen myös liikkunut parin metrin säteellä koirasta ja lopulta palannut palkkaamaan. Mikäli koira on edes nostanut tassuaan, olen mennyt sen luokse, torunut ja toistanut käskyn. Etäisyyttä en ole koiraan ottanut, koska haluan että sille ihan oikeasti menee nyt kaaliin ettei niitä koipia siirrellä yhtään mihinkään käskyn jälkeen.

Istu-maahan -kaukot ovat myöskin treenikirjossa jatkuvasti. Istumisen liikerata on alkanut valjeta koiralle ainakin hieman ja metrin-parin matkalla se tekee liikkeen jo ihan kivasti. Maahanmenossa se edelleen syöksyy niin hirveää vauhtia, että etenee samalla hieman. Tätä vaihtoa ei olla tehty kovin pitkältä matkalta enkä näe siihen aihettakaan ennen kuin koira tekee liikkeen oikein. Seisomasta maahanmenoa ollaan jumppailtu ihan läheltä muutamia kertoja. Viiru nousee muuten ihan puhtaasti, mutta se nostaa toista etutassuaan joka ikinen kerta. Vaikka koira laskee jalkansa tasan samaan paikkaan, pitää tässäkin olla vain tarkka eikä palkata koipien noususta.

Viiru jatkaa hyväksi havaitsemallaan linjalla puukapulaa purren. Noutoa olemme treenanneet sekä metallilla että puulla. Metallin kanssa suu ei käy oikeastaan lainkaan ja sivulle tulokin on rauhallisempi, kun taas puukapulan kanssa mälvääminen alkaa pari metriä ennen minua ja perusasento saattaa jäädä vinoon selkäni taakse. Ollaankin tehty paljon ihan puukapulan pitoharjoituksia. Kun koira on rauhassa eikä pure kapulaan, otan sen pois ja palkkaan tai vastaavasti pudotan namin koiran nenän eteen ja vapautan siihen, jolloin se saa pudottaa kapulan. Mikäli kapulan mälvääminen äityy oikein pahaksi, olen ottanut kapulan pois ja torunut koiraa. Muutaman kerran teimme ihan vauhtinoutoa, jolloin palkkasin koiran heittämällä ison namin taakseni ja kapula sai pudota. Tässä ei esiintynyt mielestäni lainkaan mälväämistä.

Oikeastaan aina Viiru on perusasennosta maahanmenossa jäänyt vähän vinoon. Tätä olemme harjoitelleet jokusia kertoja niin, että palkkaan korostetusti vasemmalta jolloin koiran on pakko suoristautua ja vähän venyttää minusta pois päin. Jo parin toiston jälkeen asento on ollut paljon parempi, joten näitä(kin) täytyy sisällyttää treeneihin aina silloin tällöin.

Kaksissa viime treeneissä tehtiin muutamat liikkeestä maahanmenot. Pari seuraamisen yhteydessä ja pari niin, että itse peruutin ja siitä käskin koiran maahan. Mielestäni meni ihan ok eikä hivuttautunut perääni, mutta pitää varmaan tämäkin liike jossakin vaiheessa ottaa syyniin ettei tule myöhemmin ikäviä yllätyksiä.

Kaikissa treeneissä olen hinkannut jonkin verran perusasentoa. Viime kerralla treenattiin TAMSK:on hallissa pitkästä aikaa ja Viiru oli tästä oikein ekstra-täpinöissään. Se ei ihan hirveästi keskittynyt miten koipensa asetteli, joten välillä perusasennoissa koiran takajalat harottivat sammakkotyylillä minne sattui. Vaikka paikka oli hyvä, meinasin tikahtua nauruun istumatyylistä. Sakotetaankohan kokeessa sammakkoistumisesta? ;) Olen yrittänyt saada perusasentoon tarkkuutta niin, että olen siirtynyt koiran viereltä vain hieman pois/hieman eri kulmaan, jolloin sen on tajuttava ettei pa. ole vähän sinne päin vaan sen on oltava juuri tietyllä paikalla.

Kautta jokaisen treenin mukana kulkee istuminen ja siihen jättö. Olen mustavalkoisesti palannut moittimaan koiraa joka ikinen kerta, jos se edes nostaa tassuaan. Samaa olemme tehneet ruokinnan yhteydessä niin, että jätän Viirun istumaan ja käyn laskemassa kipon lattialle sekä palaan koiran viereen vapauttamaan sen. Janne on vahtinut Viirua ja sanonut mikäli se liikuttaa jalkojaan, jolloin minun ei ole tarvinnut kävellä rapukävelyä tuijottaen koiran koipia. Tässäkin ollaan menty ehkä pienen pieni askel eteen päin, ja toivottavasti sama kehitys jatkuu treenien jatkuessa.

 

NOME

Yhtenä teemana tällä hetkellä on hakuruudun laajentaminen. Nyt koira tekee maksimissaan 80-100m syvyistä ruutua ihan ok ja menee perälle asti. Se käyttää kivasti nenää eikä juokse päämäärättömästi ruudussa. Se perkaa alue kerrallaan eikä jää kiinni jo tuotujen damien paikkoihin. Olemme tehneet hakua myöskin erilaisissa paikoissa: metsässä, heinikossa, kosteikkoalueella ja jopa pellolla. Viirulla ei onneksi tunnu olevan ongelmaa työskennellä märässä ja upottavassa maastossa. Olemme yrittäneet keskittyä siihen, että koiran hakuinto ei laskisi vaan se jaksaisi samalla innolla tuoda ruudusta kuusi damia. Treeneissä se on hakenut 3-6 damia joka kerta, pääpaino on ollut suuremmalla määrällä.

Linjaa Viirun kanssa on tehty pellolla sekä metsässä. Pelto on Viirulle vielä aika haastava, koska siinä ei ole mitään kiintopisteitä. Eräs viikonloppu tahkosin linjaa pellolla ja lopputulema oli, että koira paineistui liikaa eikä enää lähtenyt linjalle. Metsässä matkaa on saatu 20-30 metriä, mutta koira paineistuu silti helposti. Paikan olen pitänyt samana, mutta lähetystä venyttänyt taaksepäin. Välillä olen käyttänyt ihan kunnolla vartaloapua ja heilauttanut kättäni lähetyksessä, jotta koira uskaltaisi lähteä paremmin. Ensimmäisen damin olen vienyt koiran kanssa, muut on joko viety koiran palauttaessa tai heti aluksi laitettu alueelle useampia dameja. Viimeisin tapa on siitä huono, että Viiru yrittää edelleen vaihtaa jos näkee muita dameja. Tässä tarvittaisiin useampi avustaja mukaan, eikä se ainakaan toistaiseksi ole ollut mahdollista.

Lähihakua ollaan päästy vasta aloittelemaan. Linjan yhteydessä olen toki pillitystä käyttänyt, mutta pelkkää lähihakutreeniä ei olla tehty. Koira istuu keskellä ja sen nähden hajustan maata noin metrin säteellä siitä ja piilotan muutaman pallon. Palaan koiran eteen ja aloitan pillityksen sekä käsimerkin sekä välillä sanallisesti kehun. Koiran palauttaessa vien sen samaan paikkaan kuin aluksi ja lähetän aina siitä. Mikäli koira lähtee liian kauas, lopetan pillityksen ja tarvittaessa kutsun ja vien aloituspaikkaan takaisin. Myönnettäköön, että jouduin tätä Viirulle vähän haastavammassa tehtävässä käyttämään eilisessä treenissä. Olin itsekseni suolammella treenaamassa ja jouduin siis itse heittämään markkeeraukset. Onnistuin veden sijaan kiskaisemaan damin ihan väärään paikkaan rannalle ruohotuppoon ojan toiselle puolelle. En itse päässyt damia sieltä hakemaan, joten oli pakko laittaa koira hakemaan vaikkei sekään kunnolla nähnyt heittoa. Lähetin hae-käskyllä, mutta Viiru jäi pyörimään vähän liikaa oikealle. Pysäytin, näytin kädellä vasemmalle ja hetken päästä annoin lähihakupillityksen sekä käsimerkin. Nenä painui maahan ja hetken päästä koira lähti palauttamaan! Ilmeisesti oppi on mennyt perille, sillä koira teki juuri kuten sitä ohjeistin. Ei ollut kaukana etten vollottanut ilosta ja liikutuksesta, niin onnellinen olin. :)

Markkeerauksia on paukutettu sekä pellolle että metsään. Alue hajustetaan joka kerta ja dami heitetään samaan kohtaan, lähetyspaikka vain muuttuu. Matkaa on sekä pellolla että metsässä saatu kasvatettua noin 40-50 metriin, kunhan samaan kohtaan ensin tekee lyhyemmällä matkalla markkeerauksen. Välillä olen edelleen seuruuttanut koiraa heiton jälkeen vähän matkaa ja vasta sen jälkeen lähettänyt.

Pari kertaa olemme treenanneet markkeerauksia ojaan tai sen yli. Ensimmäisellä yliheitolla Viiru lähti etsimään parempaa paikkaa palauttaa, mutta jälkimmäisillä kerroilla tuli samasta paikasta takaisin mistä oli mennytkin. Edelleen ongelmana on damin pudottaminen ja ravistaminen. Pari kertaa sain damin käteen, kun koiran tullessa maalle pillitin ja astuin pari askelta taakse päin.

Viirulle on tehty myös markkeerauksia veteen. Se menee veteen sekä lettorannasta että kallioisesta rannasta hyvin eikä arastele. Vedestä palauttaessa menen itse ihan rantaan vastaan ja sanon pidä-käskyn sekä otan damin koiralta mahdollisimman nopeasti ettei se ehdi pudottaa. Vasta kun koira ravistaa ja olen yhdistänyt siihen käskyn, kehun sitä ja pyydän sivulle.