Avainsana-arkisto: vesimarkkeeraus

20. NOME-treenit

20. NOME la 3.5. vesimarkkeeraukset + ohjaus

Käytiin ensin suunnilleen tunnin verran koirien kanssa ulkoilemassa. Lähdettiin samaisen lammen vierestä, jossa oli tarkoitus treenata. Joku olikin siellä jo riistan kanssa treenaamassa ja Viirulla alkoi nenä käydä. Se juoksi vähän matkaa mutta tuli pillistä takaisin (!) ja päästiin ilman polemiikkia jatkamaan matkaa.

Lenkin jälkeen laiton Viirun autoon ja tehtiin Iralle muutama markkeeraus ja ohjaus maalla. Vein Viirun lammelle hihnassa ja seurautin rantaan noin kymmenen metriä ilman hihnaa. Seuruu oli aika kamalaa edelleen. Ei se mihinkään lähde ja pysyy suunnilleen vieressä, mutta en halua sen pysyvän suunnilleen vieressä vaan oikeassa kohdassa. Nyt edisti ja oli aika löysä.

Janne meni jonkun kymmenen metrin päähän kaarevaa rantaa heittämään keskelle. Tehtiin ihan perus ykkösiä. Jokaisella kerralla Viiru meni veteen yli kymmenen metrin päästä minusta, eli haki ns. paremman paikan. Se myös palautti samaan kohtaan jokaisella kerralla, tosin minä menin vastaan. Kuitenkin palasin aina lähettämään samaan paikkaan. Loppuun tehtiin ohjaus samaan paikkaan, jonne markkeerauksia oli paiskottu. Markkeerauksen palautuksen aikana Janne heitti ohjausdamin. Ohjauksessa Viiru meni suoraan osoittamastani kohdasta ja eteni hyvin koko matkan. Palautti edelleen siihen ”parempaan” paikkaan, mutta kiltisti menin ottamaan vastaan.

Heittojen välillä koira oli hiljaa, mutta tärisi. Osittain varmaan kuumui, mutta osittain johtui luultavasti kylmästä vedestä. Sain kaikki damit käteen, kun menin veden rajaan vastaan ja sanoin ”pidä”-käskyn. Otin damin oikeastaan siinä vaiheessa, kun koira oli etupää maalla.

Kokonaisuudessaan kai ihan positiivinen treeni: Viiru oli hiljaa, sain kaikki damit käteen eikä koira humputellut mihinkään. Silti päälimmäisenä jäi mieleen paremman veteenmenopaikan hakeminen eikä välitön hyppy. Varmaankin erikseen treenataan sitä, nyt pääpaino on saada dami käteen.

18. ja 19. NOME-treenit

18. NOME-treenit ma 28.4. hakuruutu

Ensin tehtiin lenkki Maaritin ja koirien kanssa. Itse treenin aiheena oli hakuruutu kaislikkoalueella ja osaksi metsässä. Veimme alueelle yhteensä seitsemän damia, kaksi metsän puolelle ja muut upottavaan kaislikkoon (kaislikossa pystyi juoksemaan, ei tarvinnut uida). Siirtyminen paikalle oli aika levotonta, Viiru painoi aika paljon hihnassa mutta ei varsinaisesti vetänyt. Ihan lähetyspaikan takana metrin päässä oli lokin tms. maalliset jäännökset. Ensimmäisellä lähetyksellä Viiru jäi pyörimään, joten kutsuin takaisin (tuli!) ja lähetin uudelleen. Nyt se lähti syvemmälle ruutuun ja toi kauimmaisen damin. Koiran työskentelyvauhti ja -into pysyivät läpi koko tehtävän hyvinä ja tasaisina, se ei väsähtänyt missään vaiheessa. Se ei myöskään lopettanut etsimistä tai alkanut tehdä mitään muuta, vaikka viimeisillä kestikin kauemmin. Koira toi kuusi damia, jonka jälkeen heitin sille pallon palkaksi. Sekä Maarit että minä olimme molemmat hyvin tyytyväisiä Viirun tekemiseen. Koiraa ei haitannut yhtään, että Maarit oli Tytin kanssa 5-10 metriä meidän takana harjoittelemassa malttia.

 

19. NOME-treenit ke 30.4. markkeeraukset ja ohjaukset veteen

Taas käytettiin lupattimet ensin juoksemassa. Aiheena siis markkeeraukset sekä ohjaukset veteen ja erityisesti palautukset. Maarit oli Tytin kanssa heittämässä niemekkeeltä meidän vasemmalta puolelta, me olimme Viirun kanssa pienemmällä niemekkeellä. Matka oli pari-kolmekymmentä metriä. Ensin tehtiin normaali ykkönen, Viiru meni hyvin veteen ja lähti palauttamaan. Tuli edelliselle niemekkeellä rantaan, piti suussa eikä pudottanut, ui vielä pienen matkan ja ottaessani damia vastaan koira pudotti lähelläni. Itse rähmäsin vähän palautuksessa. Seuraava samalla lailla, mutta menin palautukseen kyykkyyn niin veden rajaan kuin pääsin ja sain damin käteen.

Seuraavaksi teimme niin, että samaan paikkaan tuli vielä yksi markkeeraus, jota palauttaessa heitettiin samaan paikkaan ohjausdami. Markkeerausdami ylös ok, kun olin rannassa vastassa. Lähetin koiran linjalle ja se meni hyvin veteen ja ui suoraan! Tämän jälkeen yksi markkeeraus maalle ja palautuksen aikana taas samaan paikkaan veteen ohjausdami. Viiru markkeerasi hyvin ja palautti. Lähetin linjalle ja meni hyvin eteen. Kerran vilkaisi nopeasti niemekkeessä seissyttä Maaritia ja Tyttiä, muttei ottanut niistä häiriötä.

Pari kertaa treenin aikana meinasi kitistä, mutta sain rauhoittelemalla hiljenemään. Kävi kyllä aika kuumana koko koira, sillä tärisi. Myös perusasentoihin siirtymisissä oli hieman hankaluuksia, koska joutuessani korjaamaan asentoa Viiru paineistui ja alkoi äännellä. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tosi tyytyväinen treeniin, sillä Viiru oli lähes hiljaa, teki hyvät markkeeraukset ja meni hyvin linjaa vedessä sekä sain muutaman kerran hyvän luovutuksen. Itseäni tosin soimaan siitä yhdestä rähmäyksestä. Yritä nyt koiraa opettaa luovuttamaan kauniisti kun ohjaajallakaan ei pysy damit kädessä…

Reeniä reeniä

En ole viime aikoina meidän treeneistä juuri muistanut kertoilla, joten tässä tulee aimo pläjäys siitä, mitä olemme viime viikkoina treenanneet.

TOKO

Paikkamakuuta olemme harjoitelleet lähes jokaisessa treenissä. Namit etutassujen lähettyvillä tuntuvat toimivan, sillä koira pysyy hyvin paikallaan eikä haistele maata. Se on pysynyt myös hienosti hiljaa yhtä pientä ulahdusta lukuun ottamatta joka kerralla. Etäisyyttä en ole ryhmätreeneissä ottanut viittä metriä enempää, kaksin treenatessa matka on ollut hieman pidempi.

Paljon olemme harjoitelleet myös seuraamista ja eritoten käännöksiä oikealle. Olen tehnyt seuruuta suht. reippaassa tahdissa ja se tuntuu olevan ihan toimiva juttu. Käännöksessä otan koiraan katsekontaktin ja toistan käskyn, mikä on myöskin osoittautunut hedelmälliseksi tavaksi. Koira tekee käännökset huomattavasti tiiviimmin ja reippaammin kuin aikaisemmin. Välillä Viiru yrittää liikkeen alussa tarjota tosi huonoa seuraamista, edistää ja seilata. Olen ottanut tähän linjan, että torun koiraa ja aloitetaan liike alusta.

Paljon pään vaivaa aiheuttanut seisominen alkaa olla inasen parempi. Olen jonkun verran treenannut terävää pysähtymistä ja palkannut saman tien, mutta pääpaino on ollut seisomisen kestossa. Olen sekä seuraamisen yhteydessä että ns. vapaana käskenyt koiran seisomaan ja jäänyt itse muutaman askeleen päähän. Olen myös liikkunut parin metrin säteellä koirasta ja lopulta palannut palkkaamaan. Mikäli koira on edes nostanut tassuaan, olen mennyt sen luokse, torunut ja toistanut käskyn. Etäisyyttä en ole koiraan ottanut, koska haluan että sille ihan oikeasti menee nyt kaaliin ettei niitä koipia siirrellä yhtään mihinkään käskyn jälkeen.

Istu-maahan -kaukot ovat myöskin treenikirjossa jatkuvasti. Istumisen liikerata on alkanut valjeta koiralle ainakin hieman ja metrin-parin matkalla se tekee liikkeen jo ihan kivasti. Maahanmenossa se edelleen syöksyy niin hirveää vauhtia, että etenee samalla hieman. Tätä vaihtoa ei olla tehty kovin pitkältä matkalta enkä näe siihen aihettakaan ennen kuin koira tekee liikkeen oikein. Seisomasta maahanmenoa ollaan jumppailtu ihan läheltä muutamia kertoja. Viiru nousee muuten ihan puhtaasti, mutta se nostaa toista etutassuaan joka ikinen kerta. Vaikka koira laskee jalkansa tasan samaan paikkaan, pitää tässäkin olla vain tarkka eikä palkata koipien noususta.

Viiru jatkaa hyväksi havaitsemallaan linjalla puukapulaa purren. Noutoa olemme treenanneet sekä metallilla että puulla. Metallin kanssa suu ei käy oikeastaan lainkaan ja sivulle tulokin on rauhallisempi, kun taas puukapulan kanssa mälvääminen alkaa pari metriä ennen minua ja perusasento saattaa jäädä vinoon selkäni taakse. Ollaankin tehty paljon ihan puukapulan pitoharjoituksia. Kun koira on rauhassa eikä pure kapulaan, otan sen pois ja palkkaan tai vastaavasti pudotan namin koiran nenän eteen ja vapautan siihen, jolloin se saa pudottaa kapulan. Mikäli kapulan mälvääminen äityy oikein pahaksi, olen ottanut kapulan pois ja torunut koiraa. Muutaman kerran teimme ihan vauhtinoutoa, jolloin palkkasin koiran heittämällä ison namin taakseni ja kapula sai pudota. Tässä ei esiintynyt mielestäni lainkaan mälväämistä.

Oikeastaan aina Viiru on perusasennosta maahanmenossa jäänyt vähän vinoon. Tätä olemme harjoitelleet jokusia kertoja niin, että palkkaan korostetusti vasemmalta jolloin koiran on pakko suoristautua ja vähän venyttää minusta pois päin. Jo parin toiston jälkeen asento on ollut paljon parempi, joten näitä(kin) täytyy sisällyttää treeneihin aina silloin tällöin.

Kaksissa viime treeneissä tehtiin muutamat liikkeestä maahanmenot. Pari seuraamisen yhteydessä ja pari niin, että itse peruutin ja siitä käskin koiran maahan. Mielestäni meni ihan ok eikä hivuttautunut perääni, mutta pitää varmaan tämäkin liike jossakin vaiheessa ottaa syyniin ettei tule myöhemmin ikäviä yllätyksiä.

Kaikissa treeneissä olen hinkannut jonkin verran perusasentoa. Viime kerralla treenattiin TAMSK:on hallissa pitkästä aikaa ja Viiru oli tästä oikein ekstra-täpinöissään. Se ei ihan hirveästi keskittynyt miten koipensa asetteli, joten välillä perusasennoissa koiran takajalat harottivat sammakkotyylillä minne sattui. Vaikka paikka oli hyvä, meinasin tikahtua nauruun istumatyylistä. Sakotetaankohan kokeessa sammakkoistumisesta? ;) Olen yrittänyt saada perusasentoon tarkkuutta niin, että olen siirtynyt koiran viereltä vain hieman pois/hieman eri kulmaan, jolloin sen on tajuttava ettei pa. ole vähän sinne päin vaan sen on oltava juuri tietyllä paikalla.

Kautta jokaisen treenin mukana kulkee istuminen ja siihen jättö. Olen mustavalkoisesti palannut moittimaan koiraa joka ikinen kerta, jos se edes nostaa tassuaan. Samaa olemme tehneet ruokinnan yhteydessä niin, että jätän Viirun istumaan ja käyn laskemassa kipon lattialle sekä palaan koiran viereen vapauttamaan sen. Janne on vahtinut Viirua ja sanonut mikäli se liikuttaa jalkojaan, jolloin minun ei ole tarvinnut kävellä rapukävelyä tuijottaen koiran koipia. Tässäkin ollaan menty ehkä pienen pieni askel eteen päin, ja toivottavasti sama kehitys jatkuu treenien jatkuessa.

 

NOME

Yhtenä teemana tällä hetkellä on hakuruudun laajentaminen. Nyt koira tekee maksimissaan 80-100m syvyistä ruutua ihan ok ja menee perälle asti. Se käyttää kivasti nenää eikä juokse päämäärättömästi ruudussa. Se perkaa alue kerrallaan eikä jää kiinni jo tuotujen damien paikkoihin. Olemme tehneet hakua myöskin erilaisissa paikoissa: metsässä, heinikossa, kosteikkoalueella ja jopa pellolla. Viirulla ei onneksi tunnu olevan ongelmaa työskennellä märässä ja upottavassa maastossa. Olemme yrittäneet keskittyä siihen, että koiran hakuinto ei laskisi vaan se jaksaisi samalla innolla tuoda ruudusta kuusi damia. Treeneissä se on hakenut 3-6 damia joka kerta, pääpaino on ollut suuremmalla määrällä.

Linjaa Viirun kanssa on tehty pellolla sekä metsässä. Pelto on Viirulle vielä aika haastava, koska siinä ei ole mitään kiintopisteitä. Eräs viikonloppu tahkosin linjaa pellolla ja lopputulema oli, että koira paineistui liikaa eikä enää lähtenyt linjalle. Metsässä matkaa on saatu 20-30 metriä, mutta koira paineistuu silti helposti. Paikan olen pitänyt samana, mutta lähetystä venyttänyt taaksepäin. Välillä olen käyttänyt ihan kunnolla vartaloapua ja heilauttanut kättäni lähetyksessä, jotta koira uskaltaisi lähteä paremmin. Ensimmäisen damin olen vienyt koiran kanssa, muut on joko viety koiran palauttaessa tai heti aluksi laitettu alueelle useampia dameja. Viimeisin tapa on siitä huono, että Viiru yrittää edelleen vaihtaa jos näkee muita dameja. Tässä tarvittaisiin useampi avustaja mukaan, eikä se ainakaan toistaiseksi ole ollut mahdollista.

Lähihakua ollaan päästy vasta aloittelemaan. Linjan yhteydessä olen toki pillitystä käyttänyt, mutta pelkkää lähihakutreeniä ei olla tehty. Koira istuu keskellä ja sen nähden hajustan maata noin metrin säteellä siitä ja piilotan muutaman pallon. Palaan koiran eteen ja aloitan pillityksen sekä käsimerkin sekä välillä sanallisesti kehun. Koiran palauttaessa vien sen samaan paikkaan kuin aluksi ja lähetän aina siitä. Mikäli koira lähtee liian kauas, lopetan pillityksen ja tarvittaessa kutsun ja vien aloituspaikkaan takaisin. Myönnettäköön, että jouduin tätä Viirulle vähän haastavammassa tehtävässä käyttämään eilisessä treenissä. Olin itsekseni suolammella treenaamassa ja jouduin siis itse heittämään markkeeraukset. Onnistuin veden sijaan kiskaisemaan damin ihan väärään paikkaan rannalle ruohotuppoon ojan toiselle puolelle. En itse päässyt damia sieltä hakemaan, joten oli pakko laittaa koira hakemaan vaikkei sekään kunnolla nähnyt heittoa. Lähetin hae-käskyllä, mutta Viiru jäi pyörimään vähän liikaa oikealle. Pysäytin, näytin kädellä vasemmalle ja hetken päästä annoin lähihakupillityksen sekä käsimerkin. Nenä painui maahan ja hetken päästä koira lähti palauttamaan! Ilmeisesti oppi on mennyt perille, sillä koira teki juuri kuten sitä ohjeistin. Ei ollut kaukana etten vollottanut ilosta ja liikutuksesta, niin onnellinen olin. :)

Markkeerauksia on paukutettu sekä pellolle että metsään. Alue hajustetaan joka kerta ja dami heitetään samaan kohtaan, lähetyspaikka vain muuttuu. Matkaa on sekä pellolla että metsässä saatu kasvatettua noin 40-50 metriin, kunhan samaan kohtaan ensin tekee lyhyemmällä matkalla markkeerauksen. Välillä olen edelleen seuruuttanut koiraa heiton jälkeen vähän matkaa ja vasta sen jälkeen lähettänyt.

Pari kertaa olemme treenanneet markkeerauksia ojaan tai sen yli. Ensimmäisellä yliheitolla Viiru lähti etsimään parempaa paikkaa palauttaa, mutta jälkimmäisillä kerroilla tuli samasta paikasta takaisin mistä oli mennytkin. Edelleen ongelmana on damin pudottaminen ja ravistaminen. Pari kertaa sain damin käteen, kun koiran tullessa maalle pillitin ja astuin pari askelta taakse päin.

Viirulle on tehty myös markkeerauksia veteen. Se menee veteen sekä lettorannasta että kallioisesta rannasta hyvin eikä arastele. Vedestä palauttaessa menen itse ihan rantaan vastaan ja sanon pidä-käskyn sekä otan damin koiralta mahdollisimman nopeasti ettei se ehdi pudottaa. Vasta kun koira ravistaa ja olen yhdistänyt siihen käskyn, kehun sitä ja pyydän sivulle.