Viirun ensimmäinen Match show

Kävin eilen ostamassa nahkaisen vaalean ruskean 5mm paksun noutajahihnan Mustista ja Mirristä Viirulle näyttelyihin.Olen harjoitellut Viirun kanssa seisomista pari viikkoa, mutta paikallaan Viiru ei vielä osaa höntyilemättä kovin hyvin seistä. Viirun saa seisomaan niin, että pitää nakkia kädessä ja Viiru saa nuolla kättä. Koira kuitenkin on etupäästä huonossa asennossa, kun seison niin lähellä koiraa ja sen pää on liian ylhäällä. Jos itse astun taaemmas ja käsken Viirun olla paikallaan, se istahtaa lähes poikkeuksetta tai lähtee seuraamaan minua.

Alunperin minun piti mennä Viirun kanssa Mirgan ja kahden basenjin seuraksi Hakametsän jäähallille match show’hun. Aamulla kuitenkin päätin ilmoittaa myös Viirun; eihän siinä mitään häviä. Pentujen luokassa oli vain neljä osallistujaa, me numerolla neljä. Kehässä Viiru seisoi yllättävän hyvin, vaikka edelleen vääränlaisessa asennossa, mutta istumaan se ei enää pyrkinyt niin usein kuin ennen. Kehän ympäri juoksu meni hienosti. Viiru antoi tuomarin katsoa hampaat ja koskea hyvin, tosin kerran se villiintyi hypähtämään tuomaria vasten. Saimme punaisen nauhan, ja toisella kierroksella tulimme punaisten toiseksi.

Tuomari kehui Viirua paljon. Hänen mukaansa Viiru on erittäin sopusuhtainen ja hyvälinjainen sekä liikkuu hyvässä balansissa. Tuomari sanoi, että olisimme olleet punaisten ensimmäisiä, mikäli Viiru olisi osannut seistä paremmin. Eli minä olisin seissyt hieman kauempana Viirusta, jolloin se ei olisi joutunut kurottamaan päätänsä niin ylös.

Hyvä alkuhan tämä oli. Ja harjoittelu jatkuu ahkerasti. :)

Koirapuistossa

Olemme alkaneet mahdollisimman usein käydä Viirun kanssa koirapuistossa, jotta se tottuisi muihin koiriin ja sosiaalistuisi mahdollisimman hyvin. Aluksi Viiru tuli hädissään jalkojen väliin turvaan, kun muut koirat pyysivät leikkiin. Kuitenkin jo seuraavalla puistoilukerralla Viiru alkoi ymmärtää idean ja juoksi iloisesti muiden mukana. Kaikille koirille se kuitenkin edelleen alistuu välittömästi ja kellahtaa selälleen, mutta tutustumisen jälkeen leikki voi alkaa.

Käymme Tampereella Hakametsän koirapuistossa, jossa on pienille ja suurille koirille omat alueensa. Aluksi kävimme pelkästään pienten puolella, koska asia oli Viirulle uusi ja onhan Viiru edelleen pieni koira – toiveajattelua? Pienten koirien aitauksessa on kuitenkin joskus niin pieniä koiria, että Viiru tahtoo talloa ne jalkoihinsa, joten olemme muutaman kerran uskaltautuneet isojen koirien puolelle. Isojen koirien kanssa Viirun uskaltaa antaa leikkiä kunnolla, sillä useimmat niistä osaavat varoa, toisin kuin Viiru. Viiru ei osaa vielä ottaa huomioon, että pienempiä koiria voi sattua Viirun taukoamaton häsläys ja honkkelointi. On ollut kuitenkin huikeaa huomata, miten nopeasti Viiru on oppinut hallitsemaan liikkeitään. Ensimmäiset kerrat koirapuistossa Viiru juoksi kaukana toisten perässä, vaikka se näytti pinkovan minkä jaloistaan pääsi. Jalat myös sinkoilivat sinne tänne ja käännöksissä koira päätyi usein kyljelleen. Muutaman viikon jälkeen Viiru ei enää välttämättä ole joukon viimeinen, vaan saattaa olla jopa jahdattavana. Myös juoksutekniikka on parantunut, ja jalat tuntuvat menevän sinne minne koira tahtoo eikä toisinpäin.

Tänään olimme puistossa pari tuntia. Saapuessamme puistossa ei ollut vielä ketään, joten yritin ottaa Viirusta valokuvia. Vaikka olen vähän toista viikkoa yrittänyt opettaa Viirua seisomaan, ei se silti pysy seisomassa muutamaa sekuntia pidempää. On varmasti ollut kauempaa seuranneilla puistotyöntekijöillä huvia kerrakseen, kun olen seisottanut Viirun eteeni, antanut nakin palan, sanonut paikka ja yrittänyt singahtaa kamera kourassa mahdollisimman nopeasti tarpeeksi etäälle ottamaan kuvaa. Ja aikaa tähän kaikkeen on ollut vain muutama sekunti.

Puolen tunnin – ja vain muutaman onnettoman räpsyn – jälkeen puistoon tuli Ossi-niminen terrieri, joka oli sopivasti juuri Viirun kokoinen. Aluksi Viiru kellahti tuttuun tyyliin selälleen ja koirat suorittivat asiaan kuuluvan haistelun. Ossi osoittautuikin varsin mukavaksi leikkikaveriksi, ja Viiru näytti nauttivan koirapuistossa olosta enemmän kuin koskaan. Terrieri alisti Viirua taukoamatta hyppäämällä selkään, mutta pian koirat alkoivat molemmat mitellä voimiaan. Ne nousivat takajaloilleen ja yrittivät vuoron perään näyttää olevansa johtajia. Viiru sai kerran pojan koltiaisen jopa painettua maahan.

Viirun ego tuntui kasvaneen ainakin kerrostalon kokoiseksi terrierin kanssa leikkimisestä, sillä se alkoi uhitella ja komentaa puistoon saapunutta saksanpaimenkoiraurosta. 1,5-vuotias saku kuitenkin näytti Viirulle kuka vielä ainakin toistaiseksi määrää. Viiru juoksi muutaman kerran häntä koipien välissä vinkuen karkuun, mutta tyytyi lopulta kohtaloonsa ja kulki nöyränä uroksen perässä.
Koirapuistossa riekkumisen lisäksi olemme käyneet kävelemässä metsässä. Ensimmäisellä kerralla tarkoituksena oli vahvistaa Viirun luoksetuloa ja päästä eroon pihalta karkailusta. Aina kun Viiru lähti metsässä omille teilleen, menin piiloon tarkoituksena aiheuttaa koiralle paniikki. Muutaman kerran Viiru juoksentelikin hätääntyneen näköisenä pitkin mättäitä etsimässä mamia ja nakkeja. Yllättävän hyvin se kuitenkin seurasi kannoilla. Toisella kerralla myös Karo oli mukana, ja Viiru tuntui oivaltaneen paremmin vapaana kulkemisen säännöt. Se ei lähtenyt kauas, vaan tarkkaili minua ja Jannea. Muutaman kerran se kuitenkin erehtyi lähtemään liian kauas edelle, jolloin muu porukka – minä, Janne ja Karo – pujahdimme kiven tai puunrungon taakse piiloon.
Onneksi tällaiset Viirulle uudet aktiviteetit väsyttävät Viirua aika lailla, joten se ei ehdi tehdä ihan niin paljon tuhoa. Viime viikonloppuna, kun olimme Jannen kanssa Tampereen kansainvälisissä koiranäyttelyissä, oli Viiru Jannen huoneessa yksin pari tuntia. Vaikka huone oli putsattu parhaan mukaan kaikenlaisesta koiran suuhun mahdollisesti joutuvasta luvattomasta tavarasta, oli Viiru saanut sängyn kautta hyllyltä Bepanthen-tuubin hampaisiinsa. Ja arvatahan sen voi, miten asiassa kävi. Viiru söi lähes täyden rasva-putkilon sisällön ja osan myös itse putkilosta. Olipahan kakka ainakin liukasta muutaman päivän.