Viirun oma treenivihko

Olin eilen TAMSK:n tallilla katsomassa tokokoetta, jossa arvosteltiin avo- ja aloluokat. Minulla ja Viirulla oli jo paikka kokeeseen, mutta kolmannen ykkösen saatuamme peruin paikan, sillä emme ole lähelläkään avoimen tasoa vielä. Sisäinen kilpailuhenkinen täydellisyydentavoittelijani nosti koetta seuratessa päätään ja sain taas aimo annoksen puhtia ja motivaatiota tokon treenaamiseen.

Joissakin asioissa olen vähän vanhanaikainen. En esimerkiksi voi kuvitellakaan käyttäväni tietokoneen tai puhelimen kalenteria, vaan haluan ehdottomasti konkreettisen sellaisen. Treenimuistiinpanojakin on vähintään tuplasti hauskempaa kirjoittaa vihkoon kuin tietokoneelle. Niinpä kunnostauduin viimein tässä asiassa ja aloitin uudelleen treenien kirjaamisen ylös Viirun omaan treenivihkoon. Voi sentään, olen jo pelkästään tämän Viirun oman treenivihon vuoksi kovin innoissani treeneistä.

Aiemmin olen treenannut vähän sitä sun tätä enkä oikeastaan ole kentälle mennessänikään vielä suunnitellut mitään. Tai olenhan tietysti etukäteen miettinyt, että jotakin asiaa treenataan tänään, mutta se suunnittelu.. Mitä ko. asiassa treenataan, mitä sen jälkeen, miten, mihin kiinnitetään huomiota. Usein olen myös sortunut siihen, että treenaan vähän kaikkea vähän liikaa keskittymättä erityisesti mihinkään tiettyyn osa-alueeseen. Ja orjallisesti suoritan samat jutut kautta treenien soveltamatta ja luomatta uusia lähestymistapoja asiaan.

Viimeistään kesäleirillä Pärssisen Pipan opissa ymmärsin, miten pieniin osiin liikkeet itse asiassa jakautuvat ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tästä lähin suunnittelen Viirun omaan treenivihkoon joka ikisen treenin etukäteen ja noudatan sitä. Keskityn myös liikkeiden eri osa-alueiden hiomiseen erikseen, erillisissä treeneissä. Haluan treenien olevan tehokkaita sen sijaan, että ne ovat saman jankkaamista minkään menemättä kuitenkaan perille. Treenistä ei tarvitse tehdä tunnin rääkkiä jossa käydään läpi kaikki mitä koira osaa. Mikäli joku joutuu todistamaan lipsumistani tässä asiassa, on erittäin oikeutettua antaa avokämmenellä kummallekin poskelle shokkihoitoa.

Olen kuvitellut, että treenaan edes jollakin tasolla järkevästi, mutta tätä lukiessani järki on kyllä meidän treeneistä kaukana. :D

 

Kokosin itselleni listaa tämänhetkisistä ongelmista Viirun omaan treenivihkoon, mutta kirjoitan ne nyt myös tänne.

Paikkamakuu
– koira on levoton, jätössä kitisee, haistelee maata

Luoksetulo
– jätössä kitisee ja teputtaa paikallaan, perusasentoon tulossa törmää jalkaan, pysäytys on kesken

Seuraaminen
– kontakti saattaa hetkittäin pudota, käännöksiä pitää hioa, välillä löysää

Liikkeestä maahanmeno
– ei tarpeeksi nopea, koira saattaa ryömiä perään/asetella itseään, seisomiseen sekoittaminen

Liikkeestä seisominen
– katastrofi koko liike, ok pysähdys mutta hiipii perään, teputtaa palatessani, seisomisen kesto

Noutaminen (puukapula)
– levoton suu puisen kapulan kanssa, ruma syöksyminen kapulalle, perusasento kapula suussa

Kauko-ohjaus
– istumisessa etenee

Estehyppy
– ei olla tehty avon hyppyä

Liikkeiden välit
– pysyykö hanskassa, häiriöt kehän laidalla, millaisen kehun uskaltaa antaa ettei koira sekoa, koira haluaisi käydä moikkaamassa tuomaria/liikkuria, seuraa- vai mennään-käskyllä siirtymiset

 

Aiemmin minulla ei ole ollut mitään kehäänmenorituaalia ja olen rehellisesti sanottuna jopa naureskellut tällaiselle hölynpölylle. Pipan tunneilla tajusin, miten tärkeää se joillekin saattaa ihan oikeasti olla, ja yllättäen löysin itseni ja Viirun tästä joukosta. Kahdessa viime kokeessa ehdin tätä jo soveltaa, sillä konemaisesti suoritin ennen kehään menoa samat asiat tismalleen samalla lailla – ja homma toimi. Pitää tehdä myös kehään menoja sekä koemaista treeniä paljon, paljon enemmän kuin aiemmin. Osaa sitä ihminen olla tyhmä, että tarvitsee jonkun sanomaan kaiken, vaikka teoriassa kaikki tieto on jo tuttua.

Vadelmassa

Eräänä iltana Viirun päästyä tötteröstä eroon kävimme metsälenkillä koko lauman voimin.

 

Minulle iski vadelmahulluus, kun bongasin ison vadelmapensaan. Viirulle hulluus iski vähintään potenssissa viisi, sillä se mussutti marjoja pensaasta hullun kiilto silmissään. Sain töniä sitä pois, että itselleni jäisi jotakin syötävää. Kissatappelun merkit ilmassa, hmm.

 

Eilen käväisimme grillaamassa makkaraa ja paistamassa vaahtokarkkeja kepon veljen ja tämän tyttöystävän kanssa – koirat tietysti mukana. Tein Viirulle vähän seuraamista vapaana ja samalla muut heittelivät häiriömarkkeerauksia. Teimme myös niin, että Viiru istui vieressäni irti ja muut heittelivät dameja muutaman kymmenen metrin päässä. Välillä Viiru vain istui ja damit kerättiin heti pois, kun taas välillä seuruutin koiraa vähän matkaa dameille päin. Koko aikana Viiru varasti kerran tai kaksi, mutta damit toki saatiin ylös ennen kuin koira ehti paikalle. Muuten luppa istui hiljaa (!) vieressä. Seuraaminen oli vähän löysää ja koira yritti jatkuvasti edistää, mutten siihen alkanut sen enempää paneutua tällä kertaa.

Tulehdus kuonossa

Viikonloppu vietettiin Iran kasvattajan (kennel Jummi-Jammin) järjestämässä koulutusviikonlopussa. Viirun kanssa en osallistunut koulutuksiin, vaikka mukaan olisi kyllä mahduttu. Sen sijaan pakkasin pellolle mukaan retkituolin ja otin Viirun hihnan päähän seuraamaan koulutuksia. Koko viikonloppu meni Viirun osalta tosi hienosti. Se oli pääsääntöisesti hiljaa, ei temponut markkeerausten, ampumisen tai muiden koirien perään. Olimme katsomassa myös vesityöskentelyä ja se olikin tänä viikonloppuna ainoa asia, josta Viiru vähän enemmän kuumui. Pysyi se silti tosi kivasti käsissä eikä ollut missään nimessä mahdoton. Uskon, että Viiru hyötyi tästä enemmän kuin siitä, että olisimme osallistuneet treeneihin.

Viiru nukkui viikonloppuna Iran kanssa autossa, sillä mökissä oli aivan tuskaisen kuuma. Alakerrassa yömyöhään jatkunut karaoken laulu hermostutti selvästi Viirua, joten autossa rauhassa olo oli sitäkin ajatellen parempi vaihtoehto. Aamulla luukusta kurkisti kaksi varsin leppoisan näköistä otusta, joten mitä ilmeisimmin yö oli mennyt hyvin.

Viikonlopun vietto pellolla vaati kuitenkin veronsa, sillä jo lauantai-iltana huomasin Viirun kuonossa nopeasti turpoavia patteja. Kuitenkin vasta alkuviikosta koira alkoi raapia kuonoansa, ja saikin sen lopulta verille. Luulen, että patit ovat paarman puremia, sillä lentäviä pirulaisia oli pellolla riesaksi asti. Pari päivää putsasin itse aluetta laimennetulla Betadinella, sivelin päälle Vetramil-voidetta ja pidin koiralla kauluria. Tänään jouduimme kuitenkin käymään eläinlääkärissä, sillä alue alkoi märkiä ja mennä huonomman näköiseksi.

 

Kuono on ilmeisesti aika kipeä, sillä koira antaa huonosti koskea siihen. Viiru jouduttiin eläinlääkärissä rauhoittamaan karvojen ajelun ajaksi, sillä se ei yksinkertaisesti pysynyt paikallaan vaan veti päänsä pois ja yritti paeta tuolin alle. Edes minä en saanut pidettyä sitä paikallaan. Kotiinviemisiksi saimme kortisoni- ja antibioottirasvaa sekä käskyn jatkaa tulehtuneen alueen puhdistamista.

Luonnetestissä

Sain viime viikolla leirille puhelun, että olin saanut Viirun kanssa peruutuspaikan luonnetestiin. Testi järjestettiin myöskin Tammelassa, joskaan ei samassa paikassa kuin leiri. Järjestävänä yhdistyksenä toimi Suomen Rottweileryhdistys. Viiru erottui joukosta; testissä oli Viirun lisäksi yksi belgian paimenkoira sekä liuta rottweilereita. Kieltämättä olin aistivinani tunnelmassa hienoista huvittuneisuutta, kun suoritusvuorossa macho-rotikoiden jälkeen olikin pieni lapukka. :)

Onneksi joku ystävällinen testiä seurannut henkilö videoi puhelimellani Viirun suorituksen. Harmikseni en tiedä videon editoinnista tuon taivaallista enkä osaa edes yhdistää eri klippejä samaan videoon, joten ainakin toistaiseksi videomateriaalia en blogiin saa. Täytyy vielä yrittää hätyytellä kepoa. ;)

 

I Toimintakyky (kerroin 15): +1 kohtuullinen, 15 pist
II Terävyys (kerroin 1): +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, 1 pist
III Puolustushalu (kerroin 1): +1 pieni, 1 pist
IV Taisteluhalu (kerroin 10): +3 suuri, 30 pist
V Hermorakenne (kerroin 35): +2 tasapainoinen, 70 pist
VI Temperamentti (kerroin 15): +3 vilkas, 45 pist
VII Kovuus (kerroin 8): +1 hieman pehmeä, 8 pist
VIII Luoksepäästävyys (kerroin 15): +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin, 45 pist
Laukaisupelottomuus: +++ laukaisuvarma
Pisteitä yhteensä 215
Mikael Laine ja Jorma Kerkkä, 11.7.2013 Tammela

 

Omasta mielestäni testi oli aika Viirun näköinen lukuun ottamatta puolustushalua. Olisin itse odottanut, että Viirun reaktio hyökkääjään olisi ollut saman tyylinen kuin kelkkaan: koira olisi haukkunut vähän pelokkaasti ja väistänyt. Viiru kuitenkin ilmekään värähtämättä tuijotti hyökkääjää ”helvettiäkös siinä riehut, koitas olla nyt.” Osuutensa asiaan oli varmasti minun olemuksellani. Läpi testin ohjaajan piti olla tyyni ja mihinkään reagoimaton. Mikäli koira olisi kysellyt apua, piti vain tuijottaa taivaalle ja olla kuin ei olisikaan. Viiruahan on viimeisen vuoden ajan yritetty kovasti opettaa tähän: reagoimattomuuteen ihmisiä kohtaan mikäli minä en reagoi. Luulen, ettei Viiru edes tajunnut kyseessä olevan uhka. Mikäli olisin itse ollut jännittynyt, voisin kuvitella Viirun reagoineen eri tavalla. Oikeastaan olen hyvinkin tyytyväinen Viirun ratkaisuun, sillä en halua missään tilanteessa koiran kokevan asiakseen puolustaa minua – varsinkaan tilanteessa jossa itse olen normaali. Toisaalta tässä tuli hyvin ilmi se, että periaatteessa koiraa ei pitäisi ennen testiä kouluttaa, jotta esille tulevat taatusti synnynnäiset reaktioit opittujen ja opetettujen sijaan.

Hämmennyin hieman testin ”luoksetulosta”. Koira jätettiin aiemmassa erikoiskokeessa uhkailijana toimineelle ihmiselle ja käveltiin jonkun matkan päähän. Sen jälkeen tuomari käski varovasti pyytämään koiraa luokse. Ei Viiru ole sellaiseen ”puppe pieni voisitko millään tulla tänne jos se nyt sulle millään sopii, ei mikään pakko…”-pyyntöön tottunut. :D Viiruhan syöksyikin ensin tarkistamaan A-esteen, jonka takaa hyökkääjä oli aiemmin tullut sekä sen jälkeen myös kelkan.

Ainoa asia josta en ole samaa mieltä, on temperamentti. Itse arvioisin koiran ehkä vieläkin vilkkaammaksi, sillä Viirulla toden totta menee homma hyvin usein ylimääräiseksi sähellykseksi.

Sain videolle suurimman osan tuomarin kommenteista testistä. Äänenlaatu on todella huono ja kuvakin heiluu minne sattuu, joten kirjoitin selostuksen tekstiksi:

Temperamentti eli koiran vilkkaus. Tässähän me painotetaan sitä työskentelyjärkevyyttä, kun sille joku ärsyke annetaan niin kuinka oikea-aikaisesti ja oikeasuuntaisesti se pystyy sen ärsykkeen vastaanottamaan. Tämä koira teki sen tosi hyvin eli se on puhtaan vilkas temperamentiltaan. Ei mene yli sellaiseksi säheltämiseksi.
Sitten tullaan koiran hermoihin eli tuo henkinen puoli. Eli kuinka paljon se henkisesti rasittui testin aikana.  Ja eipä se juuri. Eli jos aina ajatellaan kuinka paljon se koira puhaltaa, läähättää ja kuinka se habitus muuttuu, niin tällä muutaman kerran hyvin pieni liike tapahtui että häntä putosi alas, mutta suurimman osan se heilui koko ajan: ”jahas, mitäs seuraavana.”  Ja tähän voidaan laskea myös se, että isoa rohkeutta kuvaa kuinka se omia aikojaan kävi vielä tuon kelkan tsekkaamassa. Jos sillä korvien välissä olisi suurempia puutteita, niin taivaan varmasti ei olisi yksin mennyt sinne. Eli koira on tasapainoinen.
Sitten tullaan taisteluhaluun, leikkimishaluun, leukojen lihaksistoon, niiden käyttöön ja kamppailemiseen ilman, että siinä on semmoista suuttumista mukana. Aggreehan siinä pitää olla, eihän se muuten tee mitään, mutta niin ettei se suutu ja pysyy siinä asiassa. Se on aika hyvähermoinen koira, se aika eleettömästi ottaa sen leikkikapulan suuhunsa mutta se puree pirun kovasti siihen eikä päästä irti. Sillä on tiukka ote. Sitten kun se näissä muissakin osioissa esim kelkkaakin vastaan, tosi mallikkaasti koko ajan peilasi sitä ja odotti sen tuloa ja sitten vaan pieni pyörähdys ohi ja koira pystyi ratkaisemaan tilanteen. Siinäkään ei häntä tipahtanut kertaakaan alas, koira teki vain pienen väistöliikkeen mutta se on vain viisautta. Suuri taisteluhalu.
Sitten tullaan puolustushaluun. Eli aggressiohalu on tällä koiralla jossain tuolla hirveen syvällä, mahan alapuolella jos sielläkään. Se ei näe eikä halua nähdä että ihminen on paha hänelle. Tarjoaa heti sellaista ystävällistä asentoa ja asennetta, häntä heiluu ja koira kertoo ”älä viitti, mä oon täällä.” Eli puolustushalu on pieni. Ja sen koira saa ihan sillä, että on oikein päin sinne hyökkääjää kohti eikä sillä ole minkäänlaisia puolustuspyrkimyksiä. Sitten on toinen juttu, että kun on hyvät hermot, niin eihän sitä tarvitse. Vaatii aika kovan ärsykkeen, että syttyy.
Sitten tuo terävyys. Siinäkin se katteli, että mitä äijä hosut siinä. Sitten kun ihan nenän edessä räsäytin, niin vähän siristi silmiä ja vähän kiersi. On heti ystävä, ei tarvitse epäillä että se puree. Tänä päivänä ainakin minä arvostan suuresti koirassa juuri tätä kohtaa, että ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.
Sitten toimintakyky eli koiran itsenäinen rohkeus selvittää asioita. Se ei vielä ehkä ole ihan sitä parasta A-luokkaa. Tuolla hämärässä tilassa kun se itse itsensä pelotteli eli romautteli sen pahvilaatikon kanssa siellä, niin siinä tuli työmaalla tauko ja siinä se hetken aikaa tuumaili että mitähän tässä tehdään. Mutta peräsin heilui koko ajan. Sen verran ajatusviivaa, että askeleet eivät vieneet eteenpäin. Mutta sitten hetken päästähän se tulla kipitteli sun luokse suoraan. Kohtuullinen.
Älä vaivu tyytyväisyyteen pisteistä, vaan siksi että sulla on kiva koira.

PAD-tulos ja markkeerauksia

Sain tänään patologin viimeisen lausunnon koko poistetusta silmästä:

DESCRIPTION
The tumour arises from the limbus. This consists of round cells with abundant pigmented cytoplasm. Spindle cells are rare. There is minimal pleomorphism and anisocytosis. Mitoses are rare. Bleached sections confirm the differentiation and mitotic rate. The tumour is complete in the plane of section and sections through other planes indicate complete excision.
DIAGNOSIS
Ocular melanoma, confirming your clinical diagnosis.
PROGNOSIS
This depends on site within the eye. At the limbus they are usually benign and this tumour is histologically benign.
COMMENTS
This is below the conjunctiva rather than in it. This is good news because, in the conjunctiva (as at other muco-cutaneous junctions), tumours are usually malignant. Plump cells, as in this tumour, are the mature, end-stage melanocyte. Spindle cells are the proliferative population and they are rare in this case. Sorry for the delay, we had to recut the bleached sections because, as so often, the first sections failed to adhere to the slides.

Tiivistetysti voi siis todeta, että syöpä oli keskittynyt kasvaimeen eikä ollut levinnyt silmän reunoille. Näinhän arveli myös leikannut lääkäri leikkauksen jälkeen, mutta oli silti helpottavaa saada vielä solutason varmistus asialle. :)

Eilen käväistiin Maaritin kanssa treenaamassa vähän markkeerauksia. Treeni tehtiin aika korkeassa heinikossa, joten koira ei nähnyt tarkkaa putoamispaikkaa ja joutui käyttämään nenää. En tiedä johtuiko leiriväsymyksestä vai mistä, mutta Viiru käytti ihan liikaa silmiä (tai no silmää) ja sitten koko homma menikin muutamalla heitolla ihan vapaalle haulle. Omasta mielestäni se myös markkeerasi kautta linjan hieman liian eteen. Lyhyellä, noin 2o metrin matkalla koira toimi ihan ok, mutta pidempää matkaa sen kanssa ei vielä voi tehdä. Vaikka koira oli selvästi väsynyt ja jolkotteli, se teki kuitenkin koko ajan töitä. Kuten Maarit sanoi, vielä vuosi sitten koira olisi helposti tässä vaiheessa antanut asian olla ja jäänyt syömään ruohoa sekä touhuilemaan kaikkea omaansa. Jokaisella kerralla Viiru palautti minulle suoraan eikä roiskinut damia jalkoihin, tosi hieno homma! Vaikka sinänsä ehkä treenissä ei onnistunut harjoiteltava asia eli markkeeraukset, olen silti tosi tyytyväinen että koira oli hallinnassa koko treenin. Ainut miinus oli, kun yritin saada koiraa pois sen jo kauan pyörittyä samassa paikassa löytämättä markkeerausta. Koira ei kuunnellut pilliä vaan teki haun loppuun ja toi damin.

Seuraavaksi Viirun kanssa onkin tarkoitus keskittyä markkeerauksiin ja etenkin lähihakuun, jotta koiran nenä saadaan toimimaan.