Petoilua Kylmäkoskella (tunti 4), vierailua Onnisella ja juoksut

Tänään olimme neljännellä tunnilla Kylmäkosken peto-kurssilla. Ajankohta muuttui keskiviikosta sunnuntaihin, ja puolet porukasta olivat pois; paikalla oli vain neljä koirakkoa. Tänään kertailtiin pitkälti aiemmin opiskeltuja asioita: seuraaminen (pujottelu rivissä seisovien koirakoiden ohi ja kahden vierekkäin seisovan koiran välistä käveleminen), luoksetulo, paikalla pysyminen ja damin suussa pitäminen sekä kantaminen.

Paikallapysymisharjoituksessa kouluttaja heitteli dameja, palloja ym. koirien eteen ja koirien tuli istua omistajan vieressä paikallaan. Viiru pysyi paikallaan aika hyvin, kerran sai nykäistä remmistä ja moittia. Silloinkin viereinen koira lähti damin perään, mistä Viiru innostui. Samantyylinen harjoitus tehtiin myös seuraamisena. Koiria seuruutettiin ympäri kehän muotoista aluetta ja kouluttajat heittelivät dameja sekä vaakuttivat kuten sorsat (tai Aku Ankka :D).

Hetken aikaa Viiru jaksoi myös kiinnostua damista kävelemisen yhteydessä, mutta suuremman huomion sai märkä nurmikko, jota Viiru laahustikin yhtenään nenällään – eikä ollut ainoa koira joka näin teki. Illalla kotona harjoittelin myös damin pitämistä suussa muutaman kerran sekä heitin damin muutaman metrin päähän ja pyysin Viirun tuomaan sen. Annoin myös palkkioksi vaihtona solmulelun, jolloin Viiru suostui tuomaan damin takaisin ja antamaan sen jopa käteen asti. :)

Aikaisemmin tällä viikolla käytiin vierailulla 11-vuotiaan kultaisennoutajan Onnin luona. Muutaman leikkiin hakemisen jälkeen Viiru luovutti ja tajusi, ettei Onni enää jaksa pentujen häsellystä.

Onni 11v. ja Viiru 9,5kk (taattua kännykän kameran laatua..)

Viikonlopun Viiru on ollut vähän sen oloinen, että sen ihan ensimmäiset juoksut varmaan alkavat kohta. Ulkona lenkillä ja treenaamassa se pissailee vähän väliä ja on pissannut ilman mitään ennakkovaroitusta myös sisälle. Se nuolee myös alapäätään jatkuvasti ja paperilla pyyhkäistessä tulee hieman rusehtavaa nestettä, vaikka mitään tiputtelua ei vielä ole. Täytyy seurailla tilannetta. Mamman pieni koira taitaa kasvaa isoksi.. :'(

Petoilua 2

Toinen kerta Tampereen peruskurssia on takana. Aiheet tänään olivat: seuraaminen, paikallaolo, luoksetulo ja nouto.

Tunti aloitettiin ottamalla koira sivulle ja käskemällä seuraamaan. Vetäjä huuteli käskyjä, esimerkiksi seis tai käänny vasemmalle, ja koirakot suorittivat käskyt. Koiraa sai pitää hihnassa tai vapaana, itse pidin Viirua vapaana. Ihan hyvin Viiru seurasi, välillä sai äkkinäisellä äänellä kiinnittää huomion muiden koirien sijaan itseen.

Paikallaoloa harjoiteltiin istuttamalla koirat riviin ja kutsumalla niitä parin kymmenen metrin päästä. Viiru jäi kiltisti istumaan paikalleen, mutta kun eräs rivissä ollut koira lähti liian aikaisin seuraamaan omistajaa, sai se Viirun ja pari muutakin koiraa villiintymään. Viiru ei juuri kestä missään suorittamisessa häiriötä. Tässä tilanteessa Viiru lähti leikkimään toisen paikaltaan lähteneen koiran kanssa, eikä kuunnellut mitään luoksetulopyyntöjä tai mitään muutakaan. Hetki siinä taas meni koiraa metsästäessä.. :( Siirryttiin sitten muista koirakoista vähän matkan päähän ja saatiin pari onnistunutta suoritusta.

Koirakot muodostivat luoksetulon harjoittelua varten käytävän, joka oli kymmenisen metriä leveä. Yksi koira kerrallaan kaikki istuttivat koiransa väylän päähän ja menivät itse toiseen päähän ja pyysivät koiran luokse. Haastetta lisättiin, kun leveyttä kavennettiin pariin metriin. Viiru tuli ”tänne”-käskyllä heti suoraan luokse ja sivulle! :) Olin todella yllättynyt, ettei se lähtenyt höntyilemään lähellä olleiden koirien perään. Samalla koirat saivat myös paikallaoloharjoitusta, kun seurasivat muiden suoritusta.

Lopuksi jokainen suoritti kaksi noutoa, me tosin vain yhden. Ensimmäinen tehtiin samassa käytävässä, jossa koira taas istutettiin toiseen päähän ja ohjaaja jäi viereen seisomaan. Kurssin vetäjä oli väylän päässä ja heitti damin maahan. Ohjaaja antoi koiralle käskyn juosta käytävän läpi ja tuoda dami. Me emme osallistuneet tähän, sillä uskon siinä olevan Viirulle vielä liikaa haastetta. Toinen nouto oli niin, että koirat istuivat rivissä ja parin kymmenen metrin päässä kurssin vetäjä taas heitti damin. Lähetin Viirun ”hae”-käskyllä, ja se juoksikin reippaasti hakemaan damin ja otti sen suuhunsa! :) Takaisin tuominen ei sitten onnistunutkaan aivan yhtä hyvin, vaan koira juoskenteli dami suussa toistakymmentä minuuttia ympäri kenttää antamatta kiinni.. Kurssin vetäjä antoi neuvoja, joilla takaisin tuomista kannattaa harjoitella.

• Koiran kanssa kannattaa kävellä ja antaa sille damia suuhun sekä yhdistää tähän haluttu käskysana esim. hae. Välillä irti-käskyllä otetaan dami pois ja sitten taas kannustetaan koiraa ”hae”-käskyllä ottamaan se suuhunsa. Liikkeessä koira ottaa ja pitää damia paremmin, joten harjoittelu kannattaa aloittaa tästä. Pikkuhiljaa vaikeustason noustessa pitämistä aletaan tehdä koiran istuessa paikallaan.

• Sisällä noudon opettaminen kannattaa aloittaa jossakin käytävässä, jossa koira ei pääse ohi eikä sivulle vaan sen on pakko tuoda dami ohjaajalle.
• Ulkona kapea väylä tai seinän edusta on hyvä paikka, sillä koira ei pääse ohjaajan ohi.
• Koiran kytkeminen kymmenisen metriä pitkän narun päähän, jolloin se ei pääse karkuun dami suussa. Tätä olen Viirun kanssa kokeillutkin, mutta homma menee lähinnä koiran hinaamiseksi takaisin jolloin varsinainen nouto jää toissijaiseksi.

Illalla harjoittelin pillillä luoksetuloa ruuan kanssa. Sanoin ”tänne” ja vihelsin heti pilliin, jolloin Viiru yhdistäisi että ”tänne”=kaksi pillinvihellystä. Tätä ei tarvinnut toistaa montaa kertaa, sillä Viiru oppi pillin merkityksen nopeasti. Olen pohjustanut tätä viheltämällä reilun viikon ajan pilliin aina kun annan koiralle ruuan. Syötin melkein koko koiran iltaruuan sille opettaen luoksetuloa, ja mielestäni se loksahti jollain lailla paikoilleen. Toivottavasti Viiru muistaa sen myös huomenna.

Petoilua

Ollaan Virpen kanssa käyty Pirkan Nuuskujen perustottelevaisuuskurssilla Kylmäkoskella, ja nyt pääsimme Tampereella pyörivään ryhmään mukaan. Molempien ryhmien vetäjät ovat nomehenkisiä, joten kai tässä itsekin täytyy edes sen puolen alkeellisimmat jutut opetella. Ja taippareihin toki Viirun kanssa tähdätään (sitten joskus), joten kai se on laitettava niin koira kuin omistajakin koville.

Hauska huomata, miten eri ihmiset opettavat asiat niin eri lailla. Vertailun vuoksi tässä asiat, joita ensimmäisellä tunnilla kumpaisellakin kurssilla käsiteltiin (Treen kurssia ei olekaan käyty vielä kuin yksi kerta):

Ennen tuntia Viiru into piukkana (namipussin perään..)

JT: Kontakti, istuminen, sivulle tulo, seuraaminen, luoksetulo.

• Kontaktia hajoiteltiin kutsumalla koiraa nimeltä tai jollakin muulla kuten ”katso”-käskyllä. Koiralle voi myös näyttää makupalaa, mutta tärkeintä on että koira katsoo ohjaajaa silmiin, ei namiin. Lopulta koiralle annetaan nami. Kun homma alkaa edistyä, voi namia pitää näkyvästi kädessä esimerkiksi sivulla ja vaatia koiraa katsomaan silmiin, ei käteen, ennen kuin se saa namin. Eli siis sanon ”Viiru” mahdollisimman korkealla äänellä ja kun koira katsoo minuun, annan nakin. Mitä korkeampi ääni, sitä helpommin koiran huomion saa kiinnitettyä.
• Istumisen (kuten kaiken muunkin) opettamiseen on lukemattomia tapoja. Kurssilla koiran huomio kiinnitettiin ja vietiin makupalaa sen pään yli, jolloin sen on istuttava saadakseen nami lopulta. Viirulle opetin pentuna muistaakseni istumisen jotakuinkin samalla tavalla, joten nyt se istuu ”istu”-käskyllä tai etusormea näyttämällä.
• Sivulle tulo opetettiin ohjaamalla koira namilla haluttuun paikkaan. Itse käytän käskyä ”sivu”. Viiru tuntuu hoksaavan paremmin ns. vanhanaikaisen tyylin, eli se tulee sivulle kiertämällä ohjaajan takaa vasemmalle puolelle, joten päätin nyt alkaa vahvistaa sitä. Kurssilla opetettiin koiraa tulemaan suoraa vasemmalle puolella ja kääntymään siinä, mutta tavalla ei ole väliä kunhan koiran saa istumaan suoraan tarpeeksi lähelle. Tässä meillä oli ja on edelleen paljon petrattavaa, sillä Viiru tulee lähes aina sivulle vinoon ja liian kauas.
• Seuraaminenkin opetettiin namin avulla. Ensin otetaan kontakti koiraan ja pidetään namia esimerkiksi ohjaajan silmien lähellä, jolloin koira katsoo ohjaajaa silmiin. Kiinnostuksen ylläpitämiseksi koiralle voi höpöttää niitä näitä (kuten viikon kauppalistaa :D) mahdollisimman kimeällä äänellä. Tähän yhdistetään ”seuraa”-käsky. Mikäli koira ei seuraa, vaan kulkee nenä maassa tai lähtee höntyilemään minne sattuu, nykäistään hihnasta (mahdollisimman ohut noutajahihna) napakasti, sanotaan ei ja mahdollisesti vaihdetaan suuntaa. Mikäli nykäisyä tahtoo tehostaa, laitetaan hihna koiran niskaan aivan korvien taakse, jolloin ohjaajan ei tarvitse käyttää voimaa, vaan pieni nykäisy herättää koiran huomion.
• Ensimmäisen tunnin lopuksi tehtiin yksi luoksetuloharjoitus, jossa muut koirakot seisoivat rivissä ns. häiriötekijöinä. Oma koira jätettiin istumaan ja käveltiin itse vähän matkan päähän. Useat käyttivät pilliä (kaksi lyhyttä vihellystä) ja käsien levittämistä suoraan sivuille käskynä, itse en ole vielä opettanut kuin ”tänne”-käskyn. Viiru tuli kyllä luokse, mutta namin saatuaan lähti karkuteille pitkin pihaa. Huutelin sitä pari kertaa, mutta koska koiraa ei tuon taivaallista tuntunut kiinnostavan menin piharakennuksen taakse piiloon, jonne Viiru aika pian tulikin.

Kontaktinottoa

Onkohan katse nyt ohjaajassa vai nakkimakkaroissa?

VM: Kontakti ja paikalla olo, seuraaminen, nouto

• Kouluttaja opetti kontaktin oton nomen käsimerkkejä pohjustaen. Koira istutetaan ja itse mennään parin metrin päähän rintamalinja suoraan koiraa kohti. Kun liikutaan koiran oikealla puolella, nostetaan oikea käsi ylös jolloin koira seuraa kättä. Ja lopuksi palkataan. Vasemmalla liikuttaessa vasen käsi nostetaan ylös ja sitten palkataan. Samalla harjoitellaan myös koiran paikalla oloa, sillä koiran pitää istua paikallaan vaikka ohjaaja kiertää sitä. Itse en vielä ole päässyt siihen vaiheeseen, että kiertäisin Viirun kokonaan sen selän takaa, sillä Viiru kääntyy aina minuun päin. Kulman taakse olen muutaman kerran onnistunut sekunniksi sujahtamaan ja koira on edelleen istunut paikallaan.
• Seuraaminen opetettiin ehkä hieman vajavaisesti, sillä ohjaaja kehotti ottamaan koiran sivulle kuitenkaan kertomatta sivulle tulosta sen enempää. Kun koira on sivulla, laitetaan hihna sen korvien taakse ja kävellään. Mikäli koira kiskoo tai lähtee toiseen suuntaan, nykäistään remmistä. Itse käytin myös tällä tunnilla namia ja ”seuraa”-käskyä, jolloin minulla on kokoajan kontakti koiraan eli koira katsoo minua kävellessään. Kouluttaja moitti tätä liian tokomaista tapaa, jossa koira vain tuijottaa ohjaajaa, sillä nome jutuissa koira ei tällöin välttämättä näe minne riista putoaa. Hän myös suhtautui kriittisesti namien käyttöön seuraamisessa. Koiran tulisi siis kävellä hallitusti vierellä, mutta myös tarkkailla ympäristöä.

• Noutoon me emme osallistuneetkaan, sillä a.) Viiru ei ota damia juurikaan suuhun ja b.) jos se sattuu jossain mielenhoureissa sen tekemään, alkaa se riepotella damia eikä todellakaan tuo sitä enää ohjaajalle. Noutoa ei sen kummemmin opetettukaan, vaan siihen kuulemma palataan myöhemmillä kerroilla. Halukkaat koirakot saivat kuitenkin jokainen hakea yhden kouluttajan heittämän damin ja tuoda sen ohjaajalle.

Lisää kontaktia

Seuraamisen opettelua, koira tosin hieman edistää

Jotta pääsee seuraaville nome ym. kursseille tai ylipäänsä etenemään yhtään mihinkään, on perustottelevaisuuskurssin lopussa oleva testi läpäistävä. Muuten varmasti suoriutuisimme Viirun kanssa siitä, mutta nouto-osuudesta tiedän meidän vetävän täyden vesiperän. Viiru on vielä toistaiseksi noutaja ilman nouto-ominaisuutta, joten taidamme suosiolla jättää testin väliin ja odotella kevään kurssien testiä ja harjoitella koko talven ahkerasti noutoa. Tarkemmin sanottuna kaikki täytyy aloittaa ihan alusta, eli damin suussa pitämisestä ja kuljettamisesta sekä ehdottomasti takaisin tuomisesta. Tästä on tulossa piiiiiiitkä ja kivinen tie, toivottavasti lopussa seisoo edes jonkinmoinen kiitos.

Rankan treenin jälkeen uni Karo-tädin pedissä maistuu

Koirapuistoetiketistä

Huh, kaksi postausta samana päivänä. Pitkään olen saanut itseni pidäteltyä ja niellyt raivoni. Muutama päivä taaksepäin kiukkua aiheuttava tilanne toistui kuitenkin jälleen kerran.

Käymme Virpen kanssa lähes joka ilta koirapuistossa, jossa se saa juosta ennen nukkumaan menoa ylimääräiset pöllöenergiat pois ja tavata muita koiria. Useampaan kertaan on käynyt niin, että puistossa on ollut nainen koiransa ja parin alle kouluikäisen lapsen kanssa. Eri henkilöt siis kyseessä eri kerroilla, mutta samankaltainen kokoonpano on ollut aina. Eikä tässä mitään, toki lapset saavat koirapuistoon aikuisten valvonnassa tulla, mikäli osaavat käyttäytyä olosuhteet huomioon ottaen. Näissä tapauksissa nämä pirjopetterit ovat olleet kuitenkin todellisia kauhukakaroita vailla minkäänlaisia alkeellisiakaan käytöstapoja samoin kuin heidän vanhempansa – joilla ei oletettavasti järki päätä pakota senkään vertaa.

Lapset juoksevat kirkuen ympäri puistoa, heiluttavat käsiään ja koskevat jokaiseen tuntemattomaan koiraan pahimmassa tapauksessa takaapäin täysin varoittamatta. He myös jakelevat koirille keppejä tai juoksevat kepit kädessä koiria karkuun. Ja mitä tekevät vanhemmat? Eivät tietenkään yhtään mitään. Ymmärrän ettei aggressiivisia ym. koiria tuoda puistoon, sehän on aivan itsestäänselvyys. Kuitenkin lähes jokainen koira esimerkiksi kepistä innostuessaan saattaa kaataa vaahtosammuttimen kokoisen lapsen tai napatessaan kepin tämän kädestä satuttaa lapsen sormia. Ja voin vain kuvitella, millainen huuto ja käräjillä uhkailu siitä syntyisi, mikäli joku koirista satuttaisikin lasta heidän häselötoimintansa seurauksena. Koirapuisto kuitenkin on nimensä mukaisesti tarkoitettu koirille; se ei ole mikään lasken lapseni tänne riehumaan niin minun ei tarvitse vahtia heitä -paikka.

Toinen kielenkantoja kirvottava aihe on aggressiivisesti käyttäytyvät koirat koirapuistossa. Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että kaikki koirat eivät vain yksinkertaisesti ole koirapuistokoiria. Ei ole kerta eikä kaksi, kun kaikki muut puistossa olevat koirakot ovat joutuneet poistumaan yhden häirikön takia, joka käy ilman mitään syytä kaikkien kimppuun ja jatkaa tätä vaikka toinen alistuisi.

Mistä näitä idiootteja oikein sikiää…

Eläinlääkärireissuja

Viirulla oli reilu kuukausi sitten korvatulehdus, johon saatiin kolmen viikon mittainen kuuri korvatippoja. Eilen käytiin sitten kontrollissa korvien takia, sekä näyttämässä kurkkuun juuttunutta takiaista.

Eläinlääkärissä Viiru unohtaa täysin ne vähäisetkin käytössäännöt, joita se on oppinut. Olin tällä kertaa Viirun kanssa yksin, joten siinä oli aikamoinen piteleminen.. Eläinlääkäri sai huonosti kurkattua korviin ja kurkkuun ei lainkaan, joten koira piti rauhoittaa. Oli se vaan niin surkeaa katsella, kun Viiru pikku hiljaa meni ihan pöhnään ja lopulta simahti kokonaan. Nukutuksen aikana korvat saatiin kuitenkin kunnolla tarkastettua ja otettua niistä hiivanäyte, sekä kurkku tutkittua kunnolla.

Korvissa ei enää onneksi ollut tulehdusta, vaan pelkästään kovaa vaikkua jota täytyy edelleen huuhdella. Myöskään kurkussa ei enää näkynyt mitään vierasesineitä. Tosin eläinlääkäri sanoi kurkun olevan aika punainen ja turvonnut – sen näköinen että koira todella on yskinyt aika lailla.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua, ne on räpsitty kännykällä.

Kyselin siinä Viirun heräämistä odottelessa sitten niitä näitä eläinlääkäriltä. Mielestäni, ja monen muunkin mielestä, Viiru näyttää ennemminkin käyttö- kuin näyttölinjaiselta koiralta ja poikkeuksetta kaikki pitävät sitä hoikkana. Moni ihminen myös luulee sitä automaattisesti metsästyslabradoriksi. Kysyin sitten lääkäriltä, että onko Viiru normaalin kokoinen, sillä itse pidän sitä kovin matalana. Kuulemma koira on aika pienikokoinen narttu, mutta ei mitenkään poikkeuksellisen pieni. Tähän asti olin aivan samaa mieltä lääkärin kanssa. Kuitenkin Viirussa on hänen mukaansa liikaa rasvaa kyljissä eivätkä kylkiluut tunnu riittävän hyvin. Tästä olin ja olen edelleen eri mieltä ja uskallan veikata, että lääkärikin luuli Viirua hieman tuhdiksi metsästyslinjaiseksi, ei laihaksi näyttelylinjaiseksi, joka se on. No, pieni (pullea ;)) keltainen ja omistaja taitavat molemmat ryhtyä kuntokuurille.

EDIT: Nyt kun oikein tarkkaan katson vanhoja kuvia, saattaahan sitä rasvaa jokunen milli olla tullut.. ;)